United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
Joku kitara kaukana helkkää; vana aamunkultahan jää. ER
Versoi alta murheen mullan terälehdet toimen, tarmon, virpi kauniin viljakullan. Elpyi Eljas eloon taasen: mikä mennyt on, ei palaa. Taaton toimeen laupiaaseen miehen nuoren mieli halaa. Korpimaiden kuokkijaksi Eljaksen on tahto vankka, viljelyksen vartiaksi siinä, miss' on salo sankka, ettei voittais hengen halla, haipuis valon viime vana, sammuis pohjantähden alla tiedon alku, Herran sana.
Arvelin mennä rantaan asti, koska järvellä näkyi viiva niinkuin veneen vana ja Hovilaista odotin kotiin kalasta, mutta kuu vedin kellon taskustani, näin että se oli lyömällensä kymmenen, jonkatähden katsoin ajan jo myöhäiseksi ja käveltyäni sitten vähän matkaa edestakasin polulla, menin kotiin". "Aha, päätättekö varmaan että järvellä vene oli kulkenut?"
Kas, kuinka kuudan virran veessä häilyy, jää jälkehemme vana hopeinen, niin muistossain tuo ilta muudan säilyy, kun kuulin lyönnit rintas rakkauden, Sua uskon, armas mies, sua rakastan kenties, mut niinkuin syvyydestä tähdet päilyy tai siimes suree rannan raitojen.
Kaksi vuorokautta matkustettuamme saavuimme viimemainittuun kaupunkiin perjantaina 16 p:vänä iltapäivällä. Viivyimme Kairossa sitte lähes neljä päivää. Koko ajan aamusta iltaan asti käytimme niiden merkillisyyksien katselemiseen, joita tässä paikassa löytyy runsaasti. Ikivanhan sivistyksen jälkiä huomaa matkustaja kaikkialla.
Kääntyä takaisin ja viedä se likimmäiseen satamaan oli yhtä mahdotonta. Siis oli täytyminen matruusien suureksi kaipaukseksi, jättää se sillensä, ja kohta oli tämä vana ainoastaan taivaanrannalla katoava pilkku avaruudessa. Matkustajain ryhmät hajausivat. Mitkä palasivat salongeihin, mitkä hytteihinsä, eikä aamuiselle kutsuva torvikaan voinut herättää kaikkia meritaudissa nukkuvia.
Viiltää veno kesken luonnon karun; vana kertoo orvon onnentarun, joka tuskin päästen päivänkukkaan kuihtui kylmyyteen ja joutui hukkaan, vaan ei sentään elämästä laannut, vaikk' on vuosia jo maassa maannut, kulkee kummitellen ihmismaita, muistaa aikojansa autuaita, joskus laikahtavi laulamaan kylmin rinnoin kevätriemujaan.