Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
»Ei mamma huoli keittää minulle munaa; en minä kumminkaan jaksa syödä muuta kuin tämän voileivän.» Sekään ei tahtonut mennä alas. Pala tarttui kurkkuun jok'ainoan kerran. »Etköhän jaksa? Minä annoin jo panna veden tulelle.» »En minä.» Hanna nieli ja nieli. Niin väkinäistä oli tuo syöminen. »Pikkuisen maitoa, jos mamma on hyvä ja kaataa. Puoli lasia vaan. Kiitoksia, ei enää.»
Se ilmautuu kuin poutaperhonen ikkunaasi ja lepattelee siipineen lasia vasten. Kun riennät sitä katsomaan, niin lehahtaa se pois ja pakenee tervehdystäsi. Mutta se on jättänyt sijallensa jotakin. Hämmästyen huomaat sinä, että päivä on pitennyt, että etelän taivas hohtaa ja että aurinko on ylhäällä vielä, vaikka sen entiseensä nähden olisi pitänyt jo aikoja sitten piiloonsa paeta.
Kirottu luola usmainen, Miss' armas taivaan valokin Hämärtyy varjo-akkuniin. Mua kirjakasa kaartelee, Jot' uurtaa toukat, pöly syö, Ja paper'aita ylenee, Savusta mustunut kuin yö; Koteloita, lasia joukottain, Ja huonekamsut, konehet Aioilta esivanhempain Se mailmas! ah, sa hourailet! Kysytkö siis, mik' ahdistaa Sydäntäs toivotonta niin? Miks' elon voimat vaimentaa Sult' outo tuska uuvuksiin?
Sen pöydän otti nyt Jukke ja ukko Koponen ja siihen nyt Jukke tilasi ukon ehdotuksesta parasta konjakkia pullon ja kaksi lasia. Mutta kun Juken tuttavat näkivät aikeen niin, ennenkun pullo ja lasit tuotiinkaan, kokoutuivat aivan seinäkseen pöydän ympärille tervehtimään ja toivottamaan onnea, jopa innostuivat ja nostivatkin Juken sulhasmieheksi ja Vaaralan isännäksi.
Kun ei hän vaan rikkoisi lasia, sillä isä on saanut sen minulta, silloin kuin me olimme kihloissa, ja sinä saatat uskoa, että silloin oli kovat käsissä, ennenkuin hän tahtoi antaa sitä Berndt'ille viime vuonna; mutta minä pyysin niin kauniisti.
Sillä välin kuin Porthos kaikella äänensä voimalla huusi apua, kiiruhti Aramis pöydän luokse ottamaan lasin vettä, mutta hän pysähtyi nähdessään Athoksen, haahmo hirmuisesti muuttaneena, seisovan pöydän ääressä, hiukset pystyssä, silmät jäykkinä hämmästyksestä, ja katsovan erästä lasia mitä kauheimman epäluulon vallassa. Oh, sanoi Athos, eihän toki sentään, ei se voi olla mahdollista!
Nyt he kaikki juoksivat kotiinsa, josta sitten palasivat takaisin tuoden muassaan niin paljon pulloja, lasia, savi-astioita ja rasioita, että ne olisivat piisanneet kokonaista sairashuonetta varten, ja nyt rupesivat he "tohtoroimaan". "Tässä, on erinomaista plaastaria, koetappas lämmittää sitä ja panna vatsalle, se on aina auttanut minua!"
Mutta silloin havaitsi hän pimeää lasia vasten ihmisvartalon liikkumatonna nojaavan pöytään. Hän lähestyi ja laski hellästi kätensä tytön hartioille. Tämä vavahteli nyyhkytyksistä.
Tästä seurasi se, että piti tuoda pöydälle lisää lasia ja toinen pullo konjakkia. Mutta lasit kävi vielä vähäksi. Niitä piti tuoda vielä lisää, ennenkun riitti joka mieheen, niille, jotka olivat Jukkea nostamassa. Ja Pihkamäen Niilo, se oli pisin mies joukossa, sille viittasi Jukke ja päätään nyökäyttäen virkkoi: »Sinä Pihkamäkeläinen, minun koulukamraatini, ole sinä laskijana.
Varovasti, varovasti, Publius, minusta tuntuu aivan siltä kuin kaikki jäseneni olisivat phoinikialaista lasia, joka saattaa särkyä, kuin sitä vain liikutetaan. Kiitoksia, nuori ystäväni, sinulla on voimakkaat kädet, ja sinä saat kohottaa minut vielä vähän korkeammalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät