Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
"Niin, hänellä oli kaunis punakivinen kaulanauha, tahi jos se oli lasia tai jonkinlaisia punasia marjoja, sillä niin toiset luulivat, mutta minä arvelen että ne olivat lasikiviä". "Ja niitä sinä katselit, lapsi, kuin olisi pitänyt kuulla Jumalan sanaa", sanoi äiti. "Hän oli vaan lapsi, äitini", puollusti Antti, "hän on kai nyt jo viisaampi".
Sillä minusta oli oikein hauskaa, kun hän oli niin leikillinen. Hän oli vilkkusilmäinen, näppylä-naamainen mies; hänen hiuksensa kasvoivat pystyyn kautta koko pään, ja kun hän seisoi, toinen käsi kupeessa, ja piti lasia päivää vastaan toisella, näytti hän hyvin hupaiselta. "Täällä kävi eilen eräs gentlemani", hän lausui "kookas gentlemani, nimeltä Topsawyer ehkä tunnette hänet!"
Senkin jälkeen hän tosin vielä jonkun aikaa kilistäessä kosketti tavallista rajummin toisten lasia, että tuntui kuin se vanha mies olisi väkisinkin pyrkinyt hänessä vielä reutomaan. Mutta parempi Iisakki voitti huonomman, ja nyt on hän aivan oma herransa. Siksipä hän joskus vieläkin tyhjentää lasinsa.
Ei se käy... tiedättehän sen ... minä näen sen silmistänne, että vain sanotte sanoaksenne ... mutta minua ei tarvitse sääliä, vaikkei minusta ole tullutkaan mitään ... kuuletteko, että minua inhoittaa ... jos teillä on vielä konjakkia, niin antakaa tänne! Isäntä oli tullut uutta lasia tekemään ja hän sanoi siihen puoleksi leikillä: Ei sille pidä enää antaa.
"Rupeaahan se semmoinen", niinsi rättärikin. "Minunkin tuntuu pääni vähäsen raskaalta, vaikka en ottanut kuin pari lasia." "Rupeaa se", toisti nimismies, "eivätkä nuo raittius-hupsut soisi ihmisen sittekään saavan virkistää itseään edes pienellä ryypyllä.
Neljä lasia on korkein määrä, mitä samana päivänä olen ottanut, ja sen olen juonut nyt isäntäni tähden, sanoi Rikberg kohteliaasti. Arnold hämmästyi. Hän laski lasinsa pöydälle eikä virkkanut mitään. Rikberg lähti ulos omille hommilleen. Neljä lasia korkein määrä, sopersi Arnold itsekseen Rikbergin mentyä. Ja kuitenkin oli hän niin iloisesti ilmaissut, ettei hän ollut raitis.
Heille oli myöskin asuntoja valmistettu, järjestetty ja koristettu, olipa Arne Björnstad pannut uusia lasia toisen kerroksen ikkunoihin; sillä hänenkin piti vastaan-ottaa tuommoista suurta lintua, jonka nimi oli Mr. Smith. Mr. Smith oli hyvin tunnettu näillä seuduilla, sillä hän oli ollut siellä kerran ennen, ja ihmiset olivat pitäneet hänestä paljon. Hän osasi puhua kansan kieltä.
Alma jaksoi kumminkin nousta istumaan, hän nojautui taaksepäin sohvan karmiin. »Kuinka kalpea te vielä olette.» »Tämä tuli kaiketi siitä, etten ole tanssinut niin pitkään aikaan», hymyili Alma. »Ennen kyllä kestin aamuun saakka yhtä mittaa.» Nymark toi hänelle viiniä ja juotuaan pari lasia virkistyi Alma täydellisesti. Hänen teki mielensä mennä jatkamaan, mutta Nymark häntä esti.
Olutpullo ja kaksi lasia oli pöydällä korkkiruuvi korkkineen oli vieressä. Vik istui nojatuolissaan toisessa päässä pöytää, toisessa päässä istui täti hattu ja päällystakki päällä hän oli juuri tullut kotiin vieraista eikä ollut ehtinyt panna lamppuun tulta ja puita pesään.
Kas noin, hyvät lapset, katsokaapas siinä, nollottakaa kuin sotkanpoikue rantahaolla tyyneessä lahdessa. Katsokaa mitä isäsotka, tämmöinen tupsupää tuopi", puheli iloissaan Herkko ja kopristi takkuista tukkaansa. "Hei pojat veikkoset näin näitä häitä juodaan. Entiset on lopussa, vain toista tänne tuodaan", lauleli Herkko ja täytteli lasia viimeisellä punssipullon tähteellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät