Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se avattiin kohta, ja vanhanpuoleinen nainen pisti ulos päänsä. "Herra Jumala, sinäkö se olet, Helena", huudahti nainen, "onko lapsesi kuollut?" "Ei, Jumalan kiitos, Martha", vastasi Helena, "niin pahasti ei vielä ole. Mutta pane vaatteet päällesi ja tule minun luokseni ... minulla on jotain mielessä, jossa sinun pitää auttaman minua".
»Sinäkin olet onneton isä», puhui hän hänelle liikutuksesta väräjävällä äänellä. »Sinunkin sydämesi on särkynyt lapsesi perikadosta. Sinun, kuten minun ja kuten meidän kaikkien onnettomuutemme on linnan hirmuvaltiaan omallatunnolla. Istu, mies rukka, ja ota siemaus kanssamme.»
Mutta jos olisit myynyt tavarat valmiiksi saatuasi ja pannut rahat pankkiin, niin olisi rahat kasvaneet suuremman arvoisiksi, kuin mitä nämä tavarat ovat silloin kuin lapsesi niitä tarvitsevat. Ja toiseksi olisi niistä sillä ajalla ollut muille ihmisille hyötyä ja koko maalle jotain siunausta.
Se on ikävää, lopetti hän, mutta mitä ei tekisi lastensa tähden? Rouva Ivarssonin tyyni katse muuttui tuliseksi. Niin kyllä! vastasi hän, vähän vapisevalla äänellä. Mutta eikö Gerda sitte ole myöskin sinun lapsesi? Ja miten tylysti kielsit häneltä tuon vähäpätöisen tuhatmarkkaisen, vaikka näit hänen palavan halunsa, hänen surunsa? Kas niin! Olemmeko nyt taas noissa entisissä hullutuksissa!
Otan hapenistasi itseäsi, niin ! SELMA. Hän viskasi kivellä toveriansa. SAARA. Mitä se sinua liikuttaa... Ei hän sinun lapsesi ole. Pidä itsestäsi huolta. Mene työhösi! Ja sinä, Wille, saat pysyä edempänä minun pojastani. Mokoma katupoika. Tuleppas vaan toisen kerran näkyviini. WILLE. Kun minä sanon mammalleni... Kyllä hän teille näyttää...
"Ja mihin?" kysyi isä. "Aurinko on laskussaan, matkustaja hakee itselleen majaa, työmies palaa kotiinsa kedolta, jokainen kokoaa ympärilleen omansa, joista päivän työt ja toimitukset ovat pitäneet hänen erillänsä; sinä yksin et ajattele, että sinunkin pitää kotona oleman, ja että vaimosi ja lapsesi ikävöitsevät sinua." "Eivät he minua tarvitse!" vastasi Leonardo kylmäkiskoisesti.
Hän ojensi kätensä Katariina rouvalle ja Margareetalle, jotka seisoivat kummallakin puolen hänen vuodettansa, ja kun he nyt tarttuivat niihin, yhdisti hän ne rintansa ylitse ja sanoi: "äitini, toinen lapsesi menee pois, ota toinen taas rakkauteesi. Oi äitini, kuule viimeistä rukousta, jota lapsesi pyytää sinulta, älä eroita Margareettaa hänestä, josta hän ei taida erota."
Mutta tiedätkö, Kreeta, että minä olen ilkeä noita-akka, joka noidun sekä ihmisiä että eläimiä? Varo itseäsi, sinulla on pieniä lapsia; voisinhan minä pelastukseni palkaksi saattaa lapsesi turmioon. Ihmiset ovat luulleet sinusta pahaa, Jaana, mutta minä tunnen sinut paremmin. Sinä olet turhien kappalten kanssa askaroinut, mutta mitään pahaa et ole sillä tarkoittanut.
Minä monta kertaa olen melkeen peloissani sinun tähtesi, Rita. Minä itsekin usein pelkään itseäni. Ja sen vuoksi juuri sinun ei pidä herättää pahaa minussa. Vaan Jumalan tähden, teenkö minä sitä! Sinä teet, kun sinä pirstot paloiksi pyhimmän välissämme. Vaan ajattelehan toki, Rita. Onhan se oma lapsesi, meidän ainoa lapsi, josta tässä on puhe. Vaan sinun pitää olla minun yksistään! Kokonaan minun!
Minun lapseni on kipeä ja minun täytyy juuri nyt joutua häntä katsomaan. Sinun lapsesi! Aura huudahti sen niin hätääntyneellä, osaaottavalla ja sydämellisellä äänellä, että kaikki kääntyivät häntä katsomaan. Hän punastui korviaan myöten. Ja sopersi koettaen peittää mielenliikutustaan: Tarkoitin vain, että onko hän hyvin sairas. Että onko vaaraa, tarkoitan...?