United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nälkäisenä, allapäin, pahoilla mielin toivot jälkiruuasta saavasi korvausta mutta tortuissa ja kaakuissa piilee sitä samaa maanvaivaa. Sinun tekisi mielesi ulvoa surusta, huutaa julki epätoivoasi, sillä onnettomuutesi painaa sinua raskaasti varsinkin, jos tämä tapahtuu siinä perheessä, jossa heikon vaimosi ja kolmen, neljän pienen lapsesi kera olet saanut täysihoitoa kesän-ajaksi.
"Vihdoin olen saanut tietä missä sinä olet, mutta älä luule että niin kätköistä paikka mailmassa löydät, jossa en minä sinua löytäisi. Lapsesi elää, suuri lihava ja vanka poika, joka jo puhuu aikaa lailla, mutta jolla ei ole muuta kuin ryysyjä peitteeksi ja tilkkuja vaatteeksi.
Lastasi ryöstämään minä kehoitin oman lapseni, joka oli maannut lapsensa kuoliaaksi. Tuolla pihan toisella puolen elää lapsesi ja Valpuriksi häntä kutsutaan". Huuto pääsi lesken huulilta ja hän vaipui tainnoksiin lattialle. Sairaskin vaipui hengästyneenä vuoteelleen. Silloin ovi avattiin ja Helena astui sisään. "Ahaa, äitini!" hän lausui vihasta kähisevällä äänellä.
Siellä olisi ratompi syödäksesi muiden mukana. Noutaisin mieluummin ruokani tänne. Ka, kyllähän se tuodaankin niinkuin tähänkin asti, Anja tuo ... mutta tulisit nyt kuitenkin. Minkä tähden et tule? Johan olen sen sanonut. Olet ylpeä yhä, sydämikkö. Vaan elä, hyvä ystävä, noin sydäntäsi hapata. Siinä maitosikin hapatat, ja lapsesi itkee. Ei se siitä itke. Yöt kaiket uikuttavan kuuluu.
MARGARETA. Ja te tahdotte puhutella toisianne ja sopia, tulla jälleen ystäviksi, niinkuin ennen muinoin? SKULE HERTTUA. Sen kernaasti soisin. MARGARETA. Hookon myöskin suo sen kernaasti; ja minä rukoilen joka päivä Jumalaa, että se tapahtuisi. SKULE HERTTUA. Sinun lapsesi! MARGARETA. Niin, tuo ihana lapsi on minun; eikö se ole ihmeellistä? Hänen nimensä on Hookon, niinkuin kuninkaan!
Luuletko, että lapsesi ovat nurkumatta nähneet niitä ilkeitä häväistyksiä, jotka ovat kohdanneet sinua sinua, heidän pappiansa, heidän kunnioitettua ylimmäistä pappiansa, semmoista miestä, joka muistuttaa mieleemme entisyyden parhaita aikoja suurten tuomarein aikoja?
Pienenä poikasena sinut salaa ryöstin isältäsi ja vein erämaahan. Lapsesi on tässä, Don Pedros!" huudahti hän ponnistaen kaikki voimansa, jonka jälkeen voimattomana vaipui vuoteelleen. "Lapseni", kuului kuin kaiku isän suusta ja sydämellisesti hän puristi nuorukaista rintaansa. "Veljeni!" huudahti Hermosa tuolilta hypähtäen, jolle liikutuksesta oli vaipunut.
"Tässä me nyt seisomme, että pakkanen hiukan jäähdyttää liikaa intoasi toisen omaan, sillä tietääkseni olet saanut perintösi niinkuin minäkin, ja varakkaan miehen, ett'ei sinun lapsesi köyhyyden tähden puutteesen joudu, jos eivät oman kunnottomuutensa tähden ajan varrella." "Kylmä mulle tässä tulee. Tiedä se, että olen istunut reessä ja nyt pidät sinä minua kylmässä porstuassa."
Kaikki, kaikki tyyni näki hän nyt olevan rikottuna jalkainsa edessä. Horjahdellen käveli hän tuon pienen sängyn luo, hän tarttui lapsehen, samoin kuin hukkuva epätoivossaan kiinni ottaa pelastuspolahan, ja kieppoi lapsen ylös. "Aina!" huudahti hän. "voitko jättää lapsesi?" "Voin kyllä." "Etkös rakasta häntä?" "En" "Lapsi, lapsi, katso äitihis! Hän ei tiedä, mitä hän itse sanoo."
Nuorena miehenä sinä olit vapaa kuin taivaan lintu; söitpä tahi joit saaliisi, aina sinulla oli rahaa taskussa. Nyt voit kuukausmääriä säilyttää muistissasi jokaisen kelpo aterian, minkä naimisiin tultuasi olet saanut, varsinkin näinä viime vuosina. Kunnon humalaa et ole uskaltanut ajatellakaan edes jokaisen lapsesi ristiäisissä.