Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Mitä tämä merkitsee inhimillisesti? Se merkitsee, että meidän ei ole rakastaminen omia lapsiamme niinkuin kana rakastaa poikiansa, vaan henkisesti, niin, että jos meidän lapsemme, opittuansa meiltä totuuden, sanoisi: »isä ja äiti, minä näen, että totuus minua vaatii uhraamaan henkeni sen edestä, ja minä olen tullut jättämään teille hyvästiä», niin me emme ottaisi häntä syliin estääksemme häntä tästä teosta, vaan ottaisimme hänet syliin siunataksemme hänet siihen.
Niin, minä tahdon todella ostaa sinut ja lapsemme, Jumala minua auttakoon!" "Luottakaamme häneen!" todisti nuori vaimo. "Vaan entä jos " "Jos minä joudun kiinni, aioit sanoa. No, silloin he eivät ainakaan elävänä saa minua viedyksi etelään. Mutta niin pitkällä ei toki vielä olla. Rukoile minun puolestani, Elisabet, että kaikki hyvin kävisi; ehkäpä hyvä Jumala sinun rukoustasi kuulee."
Minä en voi oleskella ollakseni ainoastaan Eyolfin äiti. Ainoastaan se. Eikä mitään muuta. Minä en tahdo, sanon minä! Minä en voi! Minä tahdon elää ja olla sinulle kokonaan! Sinulle Alfred! Vaan niinhän sinä olet, Rita. Lapsemme kautta Oo, imeliä, mietoja lauseparsia. Ei hituakaan muuta. Ei, kuule sinä, sellainen ei ole minulle niin kerrassaan mitään! Minä olin sopiva tulemaan äidiksi.
Nyt ovat talonpoikain haltiat suostuneet antamaan kaikkialta meidän nimessämme anomuksia hallitsijalle, ett'emme me muka tahdo laisinkaan vapaiksi tulla. Muutamat talonpojat. Onko se mahdollista? Roponen Aivan varma on, että hän nyt viekkaudella tahtoo saada meitä allekirjoittamaan nimemme. Muistakaa, että jos sen teemme, syöksemme itsemme ja lapsemme ikuiseen auttamattomaan turmioon. Kipuna.
»Hellästi rakastettu vaimo!» luki Kalle. »Niin nimitän minä häntä aina kirjeissäni», sanoi Swart. »Me olemme täällä ja olemme kaikki tyyni terveet, ukko Witt ja Kalle ja minä ja myös meidän lapsemme. Ja me olemme kaikki hyvällä tiellä. Ja katso emäsian perään, ettei se pääse syömään porsaitaan. Ja pidä silmällä myös toisia sikoja. Ja anna väen niittää alaniityllä.
Ne ovat elämässämme ne loistopisteet, joita emme koskaan unohda, joskin kaiken muun peittää pimeys... Jospa saisimme koko elämämme muodostumaan todelliseksi elämäksi? tai, rouva, kun se meiltä luisuu, lapsemme... Voi *elää* suuressa rakkaudessa»... Tuo on kyllä kaunista, aprikoi Alette itsekseen jälkeenpäin. Mutta opettajahan oli peräti epäkäytännöllinen.
Ja etkös luule, että kun Jumala on ottanut meiltä meidän oman lapsemme, hänen tarkotuksensa juuri on että me siihen sijaan rakastaisimme muiden?" Erland veti hänet puoleensa ja suuteli häntä viehkeästi hymyillen. "Tee niinkuin tahdot", hän vastasi hiljaa, "en minä tahdo estää sinua". Hän puristi miehensä kättä ja palkitsi hellästi hänen hyväilynsä.
"Hyvä on, että mies on vähän vanhempi vaimoa," sanoi Elisabet usein, kun hänen ja Akselinpojan puhe sattui tähän aineesen; "Valdemarin kypsyneempi järki johdattaa silloin Signen nuoruutta, ja me voimme laskeutua levolle siinä turvallisessa varmuudessa, että lapsemme tulevat onnellisiksi maan päällä ja viimein kohtaavat meitä taivaan autuudessa."
"Ei, rakas Marini, ei kuolemasta eikä kerjäämisestä puhettakaan. Minä tahdon tehdä työtä, tehdä kaksinkertaisesti sinun ja lapsemme tähden. Sinä olet varakkaan ja loistavan elämäsi uhrannut ja yhdistänyt minun kurjaan kohtalooni, ja sentähden olen minä velkapää uhraamaan vaikka henkeni sinun ja lapsemme eduksi.
Oi, Babet rukka, kuinka vanhoiksi me olimme tulleet! Muistan että me sinä päivänä vapisimme väsymyksestä, ja että me surullisina katselimme toisiamme, kahden ollessamme. Lapsemme tekivät meidät nuoriksi jälleen. Aamiainen oli hiljainen. Meidän oli täytynyt sytyttää lamppu. Punainen loiste antoi huoneelle surullisen näön.
Päivän Sana
Muut Etsivät