Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
"Minun täyttyy vielä lisätä muutamia sanoja mieheni ajatuksesta tässä asiassa. Koska hän tahtoo säästää lapselta kaiken vastaisen mieli-pahan tunteen, joka ehkä voisi syntyä, jos lapsemme havaitsisi oikean sukuperänsä, niin tulee se kantamaan mieheni nimen ja kasvatettavaksi siinä uskossa, että hän on oma poikamme.
HANNA. En tiedä, asunevatko lapsemme vielä vanhassa kodissamme. ROUVA LINDH. He asuvat vielä siellä. HANNA. Rouva Lindille. Siinä tapauksessa olisin kiitollinen, jos saisin tiedon vastauksesta sinne. LINDH. Sen saatte heti, kun se saapuu. Menee. ROUVA LINDH. Enkö saa tarjota sinulle teetä? HANNA. Kiitos, mutta minun täytynee mennä. ROUVA LINDH. Etkö voisi odottaa täällä? HANNA. Kummastuen.
Aijomme haudata lapsemme tänne kotimetsikköön, sanoin. Oli pitkä äänettömyys. Hän, ystävällinen hymy huulillaan, näytti tavottelevan jotain vastata, veti sitä varten jo henkeäkin, lipatti huulillaan, mutta ei löytänyt mitään sanottavaa. Hänenkin ohimoissaan suonet paisuivat ja hieno hiki nousi otsalle. Hetken kuluttua sanoin minä: Taitaa olla vaan hyvin kova routa maassa?
Anni oli heidän ainoa lapsensa, ja jo senkin vuoksi he häntä hyvin rakastivat, mutta erittäinkin hänen hellä ja lempeä luonteensa teki hänet heille rakkaaksi. Annin äiti Liisa, joka oli jo hetken aikaa odottanut tytärtänsä, kuunteli tarkasti, eikö jo kuuluisi airojen loisketta. Viimein, kun ei kaivattua kuulunut, hän sanoi miehelleen: »Mene, Matti hyvä, katsomaan, eikö lapsemme jo tule.
Minä olen sentähden uskonut että me ja lapsemme tulisimme hyvin toimeen siinä uudessa asun-maassa, semmenkin kuin meillä on vähän varoja, joilla voimme päästä alkuun. Ei siellä kuitenkaan taida käydä hullummasti kuin täällä."
Eikö se woi käydä niin, Anna?" "Niin, niin se woi käydä." "Oi hywä Nikoteemus!" huudahti Martti pappi. "Kunnioittawa tarjouksesi ilahuttaa meitä, waan se tekee meitä yhtaikaa murheellisiksi. Olisimme niin mieluisesti pitäneet rakkaan lapsemme kauemmin luonamme, ja nyt tahdot wiedä hänet meiltä niin pian jälleen." "Waan muutoin, ken hänet parantaisi?
Krabbe siirsi tuolinsa hänen vierelleen... »Lapsemme ne ovat meidän kuvamme», hän kuiskasi salavihkaa. »Kun maalari kuvaa toisen ihmisen, niin omaa henkeänsä hän siinä sittenkin pyrkii tuomaan esille ... hassua kyllä!» Hän nieleskeli kulauksittain teetään »itseään mies maalaa, työntäytyy vain toisen hahmoon...» »Mikä onni, ettei hän ole muotokuvamaalari», lohduttelihen Jakob mielessään.
Hyvästi mailma! Herra Jumala, anna lapsemme pelastua!" "Kuuletko? Humina kuuluu. Se on meidän apujoukkomme; se tulee, se tulee meitä pelastamaan..." YHDEKS
Emmekö ansaitsisi, että poikanulikat joka kylässä osoittaisivat meitä sormellaan, ja että omat naisemme ajaisivat meidät luudan varrella takaisin! Korkein päällikkömme pötkii pakoon kuin jänis rumpua! Pitääkö meidän suvaita, että maamme kavalletaan! Pitääkö meidän suvaita, että vaimomme ja lapsemme myydään kuin kynityt kanat ensimmäiselle moskovalaiselle, joka säikäyttää kenraalin pakosalle!
Sekä lapsen äidillä että minulla oli varma vakaumus siitä, ettei millään ulkonaisella menolla voi olla mitään vaikuista henkisiin asioihin. Olimme muun muassa jättäneet lapsemme myöskin kastamatta, koska emme voineet antaa kasteelle mitään merkitystä. Nyt olisi johdonmukaisuus sitä enemmän vaatinut hylkäämään myöskin hautajaismenot.
Päivän Sana
Muut Etsivät