United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun hämärässä istumme ja juttelemme perheen kesken, kertoo rouva Luther välisti meille hänen koti-elämänsä tavoista kuinka hän sairaana ollessaan lohdutti häntä ja, kun hän itki, sanoi esiin tunkevilla kyynelillä: "kallis Käthe, lapsemme luottavat meihin siinäkin, jota he eivät ymmärrä; niin meidän tulee luottaa Jumalaan. Se on hyvä, jos luotamme; kaikki tulee Häneltä."
Me harhailimme, Menimme Ruususaareen, viivähdimme. Vai Ruususaareen? Kumma kuitenkin, Lapsemme oisko tulleet takaisin! Sen kuultuansa ihmetteli lapset: Mitähän, jos nuo vanhat harmaahapset Ois isä, äiti, joita eilen me Viimeksi näimme lähtiessämme! Nyt syliinsä he toinen toisens' sulki Ja mainittihin rakkaat nimet julki.
Olemmehan eläneet tähänkin asti, eikö Jumala voi meistä yhtä hyvin pitää huolta eteenpäinkin. Onhan kaikki lapsemme terveitä ja vilkkaita. Ja koska Jumala on meille taas lahjottanut yhden lisää, niin voimme olla iloisia siitä, ett'ei Hän ole meitä unhottanut ja että taas on yksi Herran enkeli, joka vartioitsee Hänen pieniänsä, ottanut asunnoksensa meidän matalan majamme.
Se oli Sinua jokainen sana, ja se yhä selvitti minulle erästä puolta Sinussa, jota en voi kyllin rakastaa. Olet huolissasi, mutta Sinä huolehdit suotta. Meidänkö lapsemme ruumiillisesti tai henkisesti vajapainoinen? Ei koskaan! Että vielä on jotakin tuleva, se on selvää. Ja mikä tulee, se tulee, ja sen me otamme yksin voimin tyynesti vastaan.
Ja kaikki meidän lapsemme rakastavat häntä, hän kertoo heille niin ihmeellisen ihania tarinoita loihdituista puutarhoista, ristiretkistä ja omasta lapsuudestansa honkametsissä ja vuorikaivoksissa. Martin Lutherilta minäkin tosiaankin olen kuullut enemmän kuin keneltäkään muulta, paitsi äidin-äidiltämme, tuosta suuresta mailmasta, joka on ulkopuolella Eisenachia.