United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onko äänesi langennut, vai? Odota nosta tuoli lähemmäksi lähemmäksi no! Lisaveta Ivanovna luki kaksi sivua. Kreivitär haukotti. Heitä pois kirja, sanoi hän! Lähetä se ruhtinas Paavalille ja käske kiittämään. No entäs vaunut? "Vaunut on valmiit", sanoi Lisaveta Ivanovna, katsahdettuaan kadulle. Miksi sinä et ole pu'ettu? sanoi kreivitär; aina sinua pitää odottaa. Se on, muoriseni, kärsimätöintä!
Se väikkyi siinä yhdessä kohden ja väreili niin kauniisti. Kun se sitten kulkeutui lähemmäksi seinää, niin nousi se samassa hiljalleen seinäviertä räystään tasalle, siitä syöstyi keskemmäksi katua ja laskeutui, vaan alkoi sitten taas kohota. Hän seisoi ja kiintyi katsomaan, ruumis jännityksissä ja hokien siirappiansa, mutta ajatukset jo karkutiellä, omissa valloissaan.
PASANTERSKA. Tuommoiselle me emme olisi antaneet tytärtämme, emmehän, ukko! PASANTERI. Eipä tiedä. Hän on kapteenimies. PASANTERSKA. Mikä kapteeni se tuommoinen on? PASANTERI. Kapteeni Ramberg. PASANTERSKA. Herra siunaa! Mikä sille kapteeni Rambergille nyt tuli? PASANTERI. Ikävä Eevaa. Mutta mennäänpä mekin nyt tuonne lähemmäksi, että edes jotakin näet. Porsas vinkuu kovasti.
Hän lähestyi. Constance seisoi pimeässä varjossa seinän vieressä, niin että Blaise ei voinut nähdä häntä. Mutta mitä lähemmäksi hän tuli, sitä selvemmin näki Constance hänen harmaassa valaistuksessa. Ja äkkiä hämmästyi hän ja loistavan selväksi kävi hänelle se tosiasia, että Blaise kulki aukkoa kohden huomaamatta sitä, että hän syöksyisi siitä alas, ell'ei Constance häntä estäisi.
"Oi, kuin edes äiti olisi sanomassa mitä tehdä", huokasi poika ja kyyneleet pihahtivat esiin! Hänestä oli, kuin olisi joku ajanut häntä takaa ja yhä eteenpäin juoksi poika juoksemistaan puiden, kivien ja pensaiden välitse, pitämättä lukua jalkojansa pistelevistä risuista ja oksista. Yhä lähemmäksi ja lähemmäksi tuntui takaa-ajaja pääsevän ja yhä hitaammin sujui pojan juoksu.
Hän astui lähemmäksi. "Eikö tämä ole kihlasormus?" Nuori tyttö katsahti ylös, sitten loi hän katseensa maahan; äkkiarvaamatonta oli tuo hänelle; nyt ymmärsi hän Juhoa. "Maria." Juho ojensi sormuksen hänelle, "tahdotko ottaa sen minun kädestäni? saanko minä panna sen sormeesi?" Vapisten ja kuitenkin sanomattoman luottavaisesti ojensi hän pienen värisevän kätensä esiin. Juho pani sormuksen sormelle.
Jo aukenevat hovin ulkokartanoiden vuoroviljelykseen pannut apilaniityt, jo tulevat vastaan puhdistetut puistot ja harvennetut hakamaat, jo vihantelevat pääkartanon kotivainiot, ja mitä lähemmäksi tullaan, sitä syvemmät ovat ojat, sitä harjavammat kesantosarat.
Juuri silloin kiiruhti nuorempi tällä puolella puroa olevista miehistä täyttä juoksua alas rantaan apuun, ja toinen seurasi hitaammin perässä, virkkaen itsekseen, kun hän tuli lähemmäksi: »Tiesinpä minä, ettei tuo nuori poika veteen hukkuisi. Pyhä Neitsyt! johan hän on päässyt maalle ja tarttuu sauvaansa!
Se on kaksinkertaiseen taakkaansa tottumaton, vaikka Alheidi onkin kevyt, kuni nuoren karitsan hienoin villa. Takaa-ajajat pääsevät lähemmäksi. Salik kannattaa Alheidia vieläkin tukevammin. Hän ottaa ohjakset suuhunsa ja keihään käteensä.
Kaiki levittää kaikki purjeensa. Vesi kokassa kohisee. Aalto toisensa jälkeen roiskahtaa yli kannen. Etäinen risteilijä taistelee, kuin vesilintu, vaahtopäitä vastaan. Tuuli tarttuu rajusti purjeisiin. Eteenpäin, eteenpäin, hurjassa kilvassa! Yhä lähemmäksi Kaikia pääsee vainooja. Jo saattaa erottaa mastonhuipussa liehuvan lipun värit, jo näkyvät sen keulassa kanuuna-aukot.