Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Rouva Blum sitävastoin, joka oli antanut täydellisen, kallisarvoisen vaatevaraston, kauniista korivaunun sisustuksesta kaikensuuruisiin ja -karvaisiin röijyihin ja kapaloihin saakka, määräsi ja johti kaikkea, hoitajattaren ja lääkärin avustamana. "Niin se on", huokasi rouva Hjort, "rikkaat ne aina pääsevät voitolle."
Seuraavana aamuna ajoi lääkärin kuomivaunut rappusien eteen. Lapsenpiika toi alas pikku Rutgerin, joka riemuiten hyppeli ilosta, että pääsi lähtemään pois papan kanssa. Heti tuli lääkärikin ulos. Mutta hänellä ei nyt ollut halua yhtyä pojan laverruksiin.
"Sinä näytät tänään tyytymättömältä", sanoi lääkärin pieni rouva miehellensä, kun hän, puheltuaan tavattoman kauan erään sairaan kanssa, vihdoin tuli päivälliselle. Lääkäri silitti hiukset pois hänen otsaltaan, käänsi hänen päänsä vähän taapäin ja suuteli häntä. "No, kuinka sitte lapseni voi tänään? Sinä olet vähän kalpea."
Tämä oli varmaankin joskus ennen ottanut häntä käsivarresta ja tyrkännyt häntä tätä samaa ovea vastaan kau'an, kau'an sitten. "Kas niin. Tuolla hän on. Mutta astukaa hiljaa, ett'ette herätä häntä, Ehkä hän nukkuu. Minä palajan lääkärin kanssa niin pian kuin mahdollista." Näin sanoen avasi hän ruokahuoneen oven ja päästi nuoren tytön sisään.
En tietänyt taudin olevan vaarallinen enkä tahtonut Kerttua uskoa, mutta itkin kuitenkin niin katkerasti, että lääkärin täytyi pyytää minua vaikenemaan.
Itku voitti. Kaikkienhan meidän kerran on kuoltava, sanoi lääkäri nähdessään Aunon hädän. Mutta ei tämä miehenne tähän tautiin kuole, etenkin kun tulitte tänne tänä päivänä. Huomenna olisi ollut jo pahempi. Auno rauhoittui lääkärin puheesta senverran, että saattoi sanoa: Uskooko herra tohtori todellakin, että tuo vaiva ei ole hengenvaarallinen?
Isä, sanoi hän, kohoten kiihkeästi vuoteellaan, isä, minun täytyy kuolla, minä tiedän sen; olen lukenut sen teidän kasvoistanne, ja tänään näin sen lääkärin silmistä. Kuolema on kauheata, oi, auta isä! Hän kietoi käsivartensa isän ympärille ja painautui suonenvetoisesti vavisten häneen kiinni. Tuota vankkaa miestä puistutti kauttaaltaan raju vilunväristys:
Kauppamies kääntyi takaisin Gellertin puoleen: "Minä en tahdo seisattua puolitiehen, herra professori; tahdotteko seurata minua, niin menemme katsomaan sairaita." He menivät yhdessä köyhän vaimon asuntoon. Rikas kauppamies otti hankkiakseen lääkärin apua, niin että isä ja lapset pian paraneisivat.
ALBERT. Joka haki lääkärin apua nuhaa vastaan, niin. Mutta mitä hän Viiviä niin katseli? Näytti siltä kun hän olisi sinut tuntenut? SELMA. Kas! Oletkin oikein säikähtyneen näköinen! VIIVI. Niin niin, kun luulin että jos lie varas tahi mikähän pahantekijä Kuka se ? Täältäkö tuo mies ? ALBERT. Täältähän se sanoi erehtyneensä ja MILLER. Kuulkaa, se on veijari, suuri veijari, tuo!
Juokse heti asessorin tai kenen muun lääkärin luo tahansa ... ensimmäisen, jonka saat käsiisi, käski kivalteri, työntäen Katarinan ulos ovesta. Vankka mies vapisi kuin haavan lehti.
Päivän Sana
Muut Etsivät