Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Mutta tämä pakeni hänen edestään kuin tuulenlöyhäys. Huimassa vauhdissa koetti uros tavoittaa häntä, mutta ei saavuttanut. Pian on kyyhky väsyvä, kuin haukka sitä ahdistaa, huusi hän vihoissaan ilkkuvalla äänellä. Mihin tahtoo hän paeta laivankannelta aavalla merellä? Silloin juoksi Brynhild ylös laivan etukeulaan ja osoitti ulos merelle. Tämän nähdessään kauhistui uros.
Hän katsahti taakseen; valkoinen kyyhkynen istuu ikkunalaudalla ja katsoo häneen, ja samassa kun tytön ja kyyhkyn katseet kohtaavat toisensa, pyrähtää kyyhky lentoon ja Avojalka seuraa silmillään häntä kedon yli, johon lintu viimein laskekse. Tämä tapaus, joka kumminkin oli niin luonnollista, tekee hänet äkkiä aivan iloiseksi, ja hän nyökyttelee päätänsä ulos vuoria, ketoa ja metsää kohti.
Kuin kyyhky lakassansa On Heimä armaisen, Hän aina kodissansa On, tuosta hehkuen Intomiellä johdan tiedon rauhaisen: Kotiköyhää armastais hän armainen, Lemmellänsä kaunistaisi köyhyyden, Herra armas, miten hauska elää silloin oisi, Heimani kuin kaihon yöhön valkeutta toisi! Ilta joutui jo, Päivä kulta poissa on; Töiden taistelo Loppui, ilta valotoin Saapui; valaistukseni On yksin muisto armaani!
Oi ystäväni, tosi onni on vain mielen tyytyväisyys ja tyytyväisyydelle aina on kaikkialla kyllin.» »Oi sinä viisas», lausui kotka vaipuin vain syvemmälle omaan ltsehensä: »Oi Viisaus, sa puhut niinkuin kyyhky!» Ketä, Genius, et hylkää hänt' ei sade eikä myrsky vavisuta sydämessä. Ketä, Genius, et hylkää, hälle synkkä sadepilvi, hälle raju myrskykuuro vastaan laulaa, niinkuin laulat, leivo, tuolla.
Lauloi äiti ensin kätkyellä, Emo vieritteli tuudittaissa Virttä vienon, hellän viehkeintä Iän kaiken halki kaikuvaista: Nukkui kyyhky kehdossansa, Uinaeli äidin ulpu Nähden unta autereista, Kuinka leikki luonnon immet, Kassapäiset karkeloitsi Saarella selällisellä Terhenniemen tanterella Sinipiian soitellessa Vellamoisen vierittäissä.
Maalla päivän paistamalla Kukat kasvaa, virrat juoksee, Metsikkökin kohoaksen, Valot, varjot vaihtelevat. Metsän takana on niitty, Niityllä on vanha koivu, Latvassa sen istuu kyyhky; Kusta kotoisin on kyyhky?
Valkoinen, puhdas, kuin nuo ruusut, oli Sydämein. Nyt se hiljaa verta vuotaa. Oi pyhä äiti, rauhaa sille suo! Rukous? Täälläkö? Tuo valko kyyhky Ken on se? Vait! Hän säikkyy, jos mun näkee. En rukouksiin tänne hiipinyt. Suo mulle taivaan voimaa voittamaan Sydämen pahat aikehet ja aatteet! Yhdeksäs kohtaus. Tuoss' saapuu hän. Jos yksin hänen kanssaan Nyt oisin! Milloin koittaapi se hetki?
Anna sinä, Matti, minun ottaa asiat haltuuni, niin kyllä kaikki hyvin käy.» »Tässä asiassa vastatkoon tyttö itse», väitti Matti ja huusi, tuvan ovea raottaen: »Liisu, tule lapseni tänne!» Liisu tuli ja asettui isänsä turviin, kuten pelästynyt kyyhky, ja muori lausui: »Kuules nyt, Liisu, kummoinen onni sinulle on suotu, kun itse Jussilan rusthollari tahtoo sinua vaimoksensa.»
Ihana impi nousee nyt ja suudellen Puhujan kättä vastailee: "Metsässä kenen luona kyyhky suojan sai, Sen luona saanen minäkin, Sun luokses', ruhtinas, mä riennän turvaton Ja turvan tiedän löytäväin; Mua pelastava onpi armo sydämmen Haukasta sun ja veljesi."
Kyyhky lennähti korkealle ilmaan, suuntasi kulkunsa, lensi yhtä suoraan ja katosi kaukaisuuteen. Prinssi seurasi häntä silmillään, kunnes se näytti vaan pieneltä pilkulta pilvessä ja vähitellen katosi vuoren taa. Päivä päivältä odotti nyt prinssi saadakseen nähdä rakkautensa sanansaattajan palaavan, mutta turhaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät