Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Nyt taistohon, raukat, rajan takaa te tulkaa! Saa kyydin, ken miekkaa ei kourassa kanna. Sa uljas Jehkini, hei, hatun keikkua anna! Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa. Suuss' illan, miss' ylpeän linnan ma nään, soi laulelo vanhuksen harmajapään, ja poskia laulajan kyynelet valaa: "Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa.
Täytyy kuitenkin laskea, oletteko kaikki tallella: Yks, kaks, kolme, neljä ja viis Tässä mun kultani lienee siis», ja nyt tarttui Kallu Helyyn käsikynkästä ja vei häntä juomaan kahvia. Siinä nyt kahvimuijan pannu saikin hyvän kyydin, sillä vaikka kursailtiinkin hyvästi, niin neljä kuppia kunkin tytön kuitenkin täytyi juoda.
Tämä rikos, kuten hän itse Nehljudofille kertoi, ei ollut hänen, Makarin, vaan sen, paholaisen tekoa. »Makarin isän luo,» kertoi hän, »oli poikennut eräs matkustavainen ja kahdesta ruplasta tingannut kyydin 40 virstan päässä olevaan kylään. Isä oli käskenyt Makarin mennä matkustavaista kyytiin. Makar valjasti hevosen, pukeutui ja alkoi yhdessä matkustavaisen kanssa juoda teetä.
Kyllä Käkriäinen asiansa tiesi... Kelpasivat ne ikkunat hänelle itselleen, jos ei... Entä ne raja-aidat: että Käkriäisen lehmät pääsevät naapurien maille ... noista kymmeniä syliä leveistä veräjistä? Niinkuin elukat eivät naapurien mailla saisi sitä laajempaa laidunta. Eikä ole naapurien lehmien tänne tulemista: kyllä Käkriäisen lapset antavat niille kyydin...
Samassa kuului ratasten jyrinää, ja Pekko ajoi pihaan. Kyytimies kantoi hänen matkatavaransa sisälle. Pekko maksoi kyydin ja riensi tervehtimään omaisiaan. Ensimmäinen asia, joka Pekolle kerrottiin, oli se, ettei Iiri päässyt opettajattareksi. »Mitäpä sillä väliä on», vastasi Pekko, »ei Iiri sentään kodittomaksi jää.
Heikki hyppäsi alas kääsyistä ja maksoi kyydin. Ei ketään ollut pihalla kuin pieni poika, joka ei osannut puhua, katsoi vain ällistyneenä Heikkiä suurilla sinisillä silmillään. Heikki tarttui tuvan oven tuttuun kahvaan. Sama vanha ovi, melkein sama ääni sen narahduksessa! Ja tupa oli sama. Joku vaimo-ihminen oli leipiä uunista ottamassa. Herranen aika! Heikki-maisteriko siinä on? Se oli Liisa.
Pois eestä, joka elää tahtoo! se on iloisen kyytipojan tervehdys uniselle hollimiehelle, joka parahiksi ennättää hevosen jaloista syrjään hypätä. Oletko sinä sydänmaakalainen vai mikä, kun et tiedä kyydin tieltä paeta elä siinä leukojani levittele, vaan toimita hevosta! Eikö hevosia saa vai mitä?
Kyllä sen ilveet tietään kolmessa kuvernöörin läänissä. Etkö sinä tiedä, että paremmin se sana kyydin saa kuin huono herrasmies. Kaikkenahan se menisikin, kun se ei olisi ympäri maailman naurettavana ja jokaisen sormellaan osotettavana. Mokoma rutkale.» Loppui kärsivällisyyteni, vihasta kihisi korvani.
Pekunoineen tuolta ja täältä Moni yhtyy naapuri kilpaan nyt; Poku poijallenpa se mieleen: Likimailleen yhtä ei päästänyt. Poku kilpaan kiihteli varsat Sekä miehet Karjalan kaunihin; Hevosmiesten nosti se innon, Hepokunnon myös koko Suomenkin. Nevan jäällä näytti se sitten, Miten eespäin rientävi Suomenmaa, Sekä Moskovan pajareille, Miten oivan meilläki kyydin saa.
»Wenn das die Preussen vüsten, Das sie morgen sterben müsten. Hurra, hurra! Wenn das die Preussen vüsten, Das sie morgen sterben müsten.» Hurra! MAURA. Mikä meno, mikä huuto! Hirmuinen on sodan meteli. Oo, oo! TITUS. Huomaa, Timoteus, Bonifacius saa heiltä kyydin takasin. TIMOTEUS. Oikein hänelle! Mitä tekee hän siinä, missä kunnia kaikuu?
Päivän Sana
Muut Etsivät