Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Esimerkkejä on varkauteen kyllin: Aurinko varas on, sen vetovoima Mert' aavaa ryöstää; kuu on aika varas, Se kalvaan valons' auringosta sieppaa; Meri on varas, suolakyyneleitä Sen hyrsky imee kuusta; maa on varas, Se ahmii, kahmii lantaa, jota mailman Ruvasta ryöstää; varkaita on kaikki; Lakikin, ruoskanne ja ohjaksenne, Varastaa uhmalla ja hillimättä.
Rakennus oli pitkänläntä, vanha, yksikerroksinen puutalo tyyliin soveltuvine korkeine, kulmikkaine taitekattoineen, yliskoppineen ja vihreine ikkunaluukkuineen ja ympäröi sitä penkereittäin järjestetty puutarha suorine, jäykkäpiirteisine käytävineen, joiden varsilla korkeat, tasalatvaiset sireenipensaikot kasvoivat ja kulmissa kohosi neljä päivänvarjon ja hatun muotoiseksi leikattua kuusta.
Empä tiedä, tikka rukka, Kuta kuusta kolkuttanen, Kuta tammea takonen; Tuolla ois enempi puita, Tuolla äijä pökkelöitä, Tuolla toukkia paremmin. Vanhan kulku-ukon sanat. Ei tiennyt mihin kylään sauvansa varassa lähteä: toisessa parempiluontoisia ihmisiä, vaan köyhempiä, toisessa varakkaampia, vaan ynseämpiäkin samalla. Henki on eläkkeen poika.
Piti pyhänseutuna komppanialle luentoja muurahaisista, sienistä, auringosta, kuusta ja tähdistä sekä siitä, kuinka tämä maapallo on syntynyt suuresta tulipommista. Hän oli pitkä ja solakka, eikä kasvoissakaan olisi naisväellä pitänyt olla muistutuksen syytä, vaikka päällimäisen tuoreuden kyllä oli paljo luku vienyt. Onko sotaväessä uskontoa? On!
Mutta silloin hän kuuli kummallisen rapsahduksen etäämpänä olevasta kuusesta, hän katsoi tarkkaan sinne päin ja näki, miten orava kapusi ylös puuta pitkin. Silmänräpäyksessä oli Joju maassa jälleen, ja nyt hän melkein yhtä vikkelästi kuin orava kiipesi kuusta pitkin ylöspäin oravan perässä, luullen saavansa sitä sen pitkästä hännästä kiinni. Mutta turha tämä yritys kuitenkin oli.
Sinne tänne niityn kaunistukseksi jätetyt tuomipehkot seisoivat vaahtolatvaisina, tehden heinikkoiset notkot valkokirjaisiksi viheriäpohjaisiksi vaipoiksi. Venhe lipui vähäisen virran mukana alasvirtaan. Erkki teroitti silmänsä Mäkelän kuuseen ja sanoi: Tuota kuusta ei tänne katsoen kukaan usko puuksi. Se on kuin tummanvihreä vuorenkukkula. Ei sitä tunne puuksi tänne katsoen, toisti Mikkokin.
Kelkan kohdalla tien wieressä hawaitsi hän korkean lumikinoksen, lähellä isoa kuusta. Hän rupesi sitä tongostelemaan ja ennen pitkää tuli sieltä näkösälle waatetten liepeitä, hän kaiwoi enemmän ja sieltä tuli esille kaksi kokonaista ihmistä! Matti käänteli heitä ja tutkisteli, olisiko heissä wielä henkeä. Hän pyyhki lunta pois heidän kaswoiltansa suurilla koirankoipi=kintaillansa.
Lautan kohdalla rannalla, suuren kuusen juurella oli kiviriippa köysineen ja kaksi airon tapaista lapiaa ja kolme onkivapaa onkineen kuusta vasten pystyssä, ja lierakiulun korva näkyi kuusen lehväin alta sammalmättään sisästä. Se oli haudattu sammaliin, sitävarten ettei lierat kuolisi. Nämä nähtyään pojat yhteen ääneen riemuissaan huudahtivat: "Jopa päästäänkin ongelle.
Rengit ovat ulkona, hakkaamassa nuorta kuusta; siitä on tuleva Göthildan kuusi ... hänen tähtensä pitää se olla salissa kynttelöittynä; sen ääreen valmistetaan heidän joulupöytänsä; siellä he saavat huvitella mielensä mukaan, puhua niinkuin he tahtovat, me jätämme heidät rauhaan.
Mistä se sitä olisi saanut? virkkoi Mikko. Se vihavenäläinen oli sitä ison Jyrin vaimoa ruvennut tätä kuusta vasten hätäyksissään pistämään, ja silloin oli keihäs äiskähtänytkin kuuseen ja katkennut siihen. Kun minä olin mustalaispojan kokoinen, niin näkyi se arpi, ja kun puukon kärjellä koeteltiin sen haavan pohjaa, niin puukon kärkeen tuntui rauta.
Päivän Sana
Muut Etsivät