Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Vihollinen huomattuaan Jyrin oli hätäyksissään koettanut keihäällään pistää emännän kuusta vasten, mutta keihäs oli sattunut niin syrjään, että paita oli kainalosta mennyt läpi ja pieni verinirhama vain tullut sydämen kohdalle kainaloon.
Pystyssä ollessaan se on näyttänyt olevan yhtä korkea kuin leveäkin. Kolmeatoista syltä pitkäksi sitä ei olisi uskonut pystyssä ollessa, sillä kolmetoista syltä pitkä tavallinen puu on pitkän näköinen, eikä niitä näistä kylän lähimetsistä monta löydäkään. Mikko katseli kuusta ja miettien sanoi: Mutta siinä on työperä, ennenkuin se on halkona, ja muutakaan hänestä ei tule.
Tuota isoa kuusta kohti kun soudat ... et muuta merkkiä tarvitse. Ukko lähti soutaa laputtelemaan, Marja jäi rannalle, kaiho mieleen. Seuraavana päivänä, kun souti koskelta majalleen, näki Marja veneen rannassa. Ihastui, vavahti, luuli Shemeikan vihdoinkin tulleen, mutta huoneesta pullahti häntä vastaan kolme naista. Nauraen ja ilakoiden ne riensivät rantaan. Siinä hän on!
Puunsivat somat talojen päädyt keskeltä kellertäviä puutarhojaan, helottivat mäkipihlajat pienten, kuusta ja mäntyä kasvavien peltokumpujen tummasta vehreydestä, kaarteli kaiken yllä tumma, korkeneva taivas, jonka sinestä jo ensimäinen tähti pilkahti esille yli matalan metsärannan.
Lähimpänä kuuta, äärimmäisessä kaukaisuudessa, oli hienot, läpitsensä valaistut, kellertävän valkoset höyhenutuset, pitkinä, ulospistävinä niemekkeinä vaakasuorasti poispäin kuusta.
Ainoastaan tuon tuostakin lauseiden lomassa rätäjää piipun koppa ja tuikahtaa sen suusta tupakan hiillos. »Kerro vielä! Kerro vielä! Entäs sitten? mitenkäs sitten kävi?» Ei muisteta enää joulua, ei kuusta.
Ei tiedä tavallinen mies, milloin uhri on otollinen, tietäjä yksin sen tietää ja uhraa muiden edestä. Hän on haltijoihin tottunut ja haltijat häneen. Uhri, olipa kuinka oivallinen tahansa, ei vaikuta sopimattomalla ajalla: kuusta, auringosta, tähdistä, tuulista tietää arvata tietäjä ajan oikean.
En ollut Mattia nähnyt milloinkaan noin heltyneenä, useimmiten oli hän esiytynyt tuollaisena rikkiviisaana, joka viisasteli ja nauroi noin vaan vasemmalla suupielellään milt'ei kaikille ihmisille. Mutta missähän ne lehmät ovat, muistutin minä. Kylläkai ne nyt löytyvät niinkuin ennenkin, lohdutteli Matti. Istuimme siitä sitten eräälle kallion kielekkeelle liki suuren suurta kuusta.
Minua vähän noin pöyristeli, sillä olin niin paljon kuullut "ihmeellisiä" tapahtuneen Juhannus-yönä; ja olihan tuossa nyt vähän matkan päässä mainio Tonttu-kuusi. Eihän tässä vaan ole noitakonstia tekeillä, kysyin minä. Jopas hulluja luulet, sanoi Matti, ja lisäsi: katsele nyt tuonne kuusen juurelle päin, niin näet. Ahkerasti pidin minä kuusta silmällä.
Tiettiinhän sitäpaitsi, että kuninkaan seurueen herrat elivät kansan hiestä ja vaivasta. Kreivi oli tietysti elänyt ja juopotellut niinkuin kaikki muutkin, ja olihan selvää, että kun hän ei kyennyt erottamaan aurinkoa kuusta, hän suistui Korsholman valleilta alas ja taittoi jalkansa. Sillä tavoin ne suuret touhuavat, ja kai nyt Sepän Riitan vaivat maksetaan kruunun rahoilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät