Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
KANSA: Kussa hän sitten kuhnustavi? Ei tohdi esihin tulla. LEMMINK
Usein nuoret laulua oppineet pojat ja tytöt lauloivat yhteisesti suuria, koreita veisuja, joita tuskin sai kuulla kaupungissakaan. Vanhat miehet ja vaimot kävivät perheineen illoilla toistensa tykönä; kussa heitä ravittiin talonpoikaisella rualla ja aika vietettiin iloisilla ja ystävällisillä puheilla.
ja että toisen säteet paistoi toiseen ja että kumpikin ne karkeloivat, sisemmän ulommaista silmäillessä. Näin varjon heikon sikermästä sieluin ja kaksoiskarkelosta saada voitte, mi kiersi paikkaa, kussa olin minä. On meille niin se yli ymmärryksen kuin on Chianan juoksu verrattuna nopeuteen taivaan kiire-kiertoisimman.
Jos siis synti soimajaapi, Peljättää paha tekosi, Kuolema kidan avaapi, Kaipaapi kamala henki, Istut uskolla iloiten Herran haavoissa surutta, Sanot suulla rohkealla: "Kuolema kussa otasi? Kussa hiisi hilpurisi?" Synti on kuoleman otana. Laki synnillä sylissä. Kiitos korkean Jumalan Tähden voiton voimallisen, Meidän puolella parahan!
Ja Pakkanen, Puhurin poika, läks jäisestä linnastaan, läks kädessä viikate käyrä, rautaruojuet jaloissaan. Ja kussa sen kolisi askel, siinä ihmiset heräsi, ja kussa sen viikate välkkyi, siinä toivehet nukahti. Läpi kylien, kaupunkienki kävi Puhurin poikasen tie, ja ollut ei tölliä maassa, jossa silloin ei väristy lie.
Se kun, näette, oli niin peräti siihen tyttöönsä mieltynyt... Anni, Anni, se oli kaikki... Annia vailla se aina oli ... ja kussa oven aukasi, niin jo huusi, että 'missä Anni, tuleppas minun luokseni, tule isän luokse, lapsi!... Ja sitä se päiväkaudet hypitteli ja sen kanssa rupemata leikki ... se sai tukasta repiä ja tehdä, mitä lie osannut ja tahtonut... "No, mikäs Annille nyt on tullut sitten?
Itse hän kammiohon sulotuoksuiseen meni, kussa sidoniattarien oli kirjaamat koruvaipat, jotk' ol' Aleksandros jumalainen Sidoniasta tuonut tullessaan meren aavoja halkovin haaksin, noutamatiellä kun hän Helenen oli korkeasynnyn. 292 Noistapa vei Hekabe nyt Athenen palvehiks yhden, sen, joka suurin koolta ja kirjailult' oli kaunein, välkkyvä niinkuin tähti; se pohjimmaisena piili.
Sitten piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen, Luut korjasi lumesta, Poimi kaikki kaunihisti, Verkasäkkihin veteli, Sitoi silkkinauhasilla, Asetti orin rekehen. Kun sitten oronen uupui, Niin antoi härän vetä'ä, Kussa härkä seisoutui, Nousiaiset heitti maahan, Heitti kankahan nenähän, Johon herra Heinrikki Ensimmäinen hauattihin, Kivikirkko rakettihin Herran Heinrikin nimehen.
"Kussa raato on, siihen kotkat kokoontuwat." Tällä tawalla kertyy eteemme semmoinen taulu, ettei sen eri wäreistä hewillä selwää saa. Kun sitten kansan kesken tulee puhe rautatien työmiehistä sanotaan heitä supistuneesti waan "rauta=miehiksi" ja "rauta=akoiksi". Siitä sana: rauta=mies.
Satakielet kilvan soivat, kaste raukee, myrtit aukee etkö niitä sä havaitse? Kussa viivyt vilpas ilta? Hautaa jo hämyhyn huolet, rauhoita jo raukat töllit. Myrttejä ja manteleita! Taas hän hulluja horisee. Totta tunnet meidän metsän! Tuo on tuomi, tuo on kuusi, tuossa koivuinen korea, tuossa haapa, lehmus, honka... CHRYSEIS. Outoja ovat nimesi!
Päivän Sana
Muut Etsivät