Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Sairaan woimat rupesiwat heikkonemaan tuskat uusiwat. Aina muistan erään hetken, jolloin hän taas oli kowissa tuskissa. Hän kurotti laihat, woimattomat kätensä isäänsä ja äitiänsä kohden ja he kumartuiwat hänen puoleensa. Lapsen rakkaudella kietoi hän riutuneet kätensä wanhempiensa kaulaan ja sanoi tuskanitkunsa seasta tukehtuneella wärisewällä äänellä: "Woi rakas isä ja äiti!
Hän otti suunsa täyteen kirkasta lähdevettä ja, posket pullollaan kuin leilit, hän antoi merkin Julienille tahtoen antaa hänen, huulet huulissa kiinni, juoda vettä suustaan. Julien kurotti hymyillen kaulaansa, kallisti päätään taaksepäin, levitti käsivartensa ja joi yhdellä siemauksella veden tuosta elävästä lähteestä, joka näin juoksutti hänen ruumiiseensa hehkuvan intohimon.
Vaan eipä hän pitkältä ennättänyt, ennenkuin isä jo tuli Annan ja Villen seurassa hänen vastaansa. Pikkuinen kurotti käsiään ja rukoili: »Isä ota 'yliin!» Ja isä laski heti viikatteen aidalle ja nosti lemmittynsä käsivarrelleen. Näin he lähestyivät Elsaa, joka hymysuin ja lempeillä silmäyksillä tervehti miestään. Tule, Antti, illallista syömään, ennenkuin puuro jäähtyy sanoi hän.
Hän kurotti käsiänsä Leoa vastaan mutta hän oli liian heikko voidakseen lähestyä häntä.
Kuin hän oli mennyt, ojensi Holt Kornelialle kätensä, joka näytti vieläkin pitemmältä ja enemmän luurangonkaltaiselta, kuin hän sitä kurotti, jolloin paidan hiha valui ranteelta, joka oli kuin lapsen. »Vielä kerran kiitoksia, kiitoksia. Ettekö tahdo istua.»
Mirandan kirkkaassa katseessa oli jotain, joka siinä herätti luottamusta. Lopulta se oli kyllin lähellä koskettaakseen keltaista vatia liikkuvalla ylähuulellaan. Se näki, että vadissa oli jotain. Se kurotti kuononsa reunan poikki ja Mirandan ihmeeksi puhalsi siihen. Vilja pöllähti joka suuntaan, jopa jotkut jyvät tarttuivat sen omiin kosteihin huuliin. Se peräytyi takaisin päin hieman säikähtäen.
Molemmin käsin hän kurotti kiinni katon päätylaudasta, kohotti keveästi ruumistaan, sai toisen jalan hattulaudoitukselle, sitten muutamia vikkeliä liikkeitä ja hän oli katolla mahallaan. Pyörähdettyään istualleen hän katseli alas ja huusi herttaisen hymyilevällä äänellä: »Liisa! Missä veli?» Liisa remahti nauramaan oikein sydämen pohjasta niinkuin kotona leikkiessä veljen kanssa piilosilla.
Inkerin ääni ilmaisi syvintä tuskaa, hän kurotti käsiään ovea kohden, niinkuin olisi hän nähnyt tuon peljätyn olennon tulevan, ja koko hänen ruumiinsa vapisi valtavasti. Tyttö rukka, joka ei tiennyt mitä uskoa, iski miltei mieletönnä pelosta silmänsä oveen. Inkeri riistihe samassa irti hänen käsistään ja tyrkkäsi hänet luotaan.
Ikkunareiästä kurotti muuan mies esille naamansa parransänkisen, renttuilemisesta rumentuneen naaman ja sen jäljestä tuli paljas, karvainen käsivarsi pidellen kourassaan esinettä, jonka sisällys lennätettiin varhaista rauhanhäiritsijää kohti. Mehevä kirous surkutteli, ettei se osunut oikeaan paikkaan. Adelsvärd oli hypännyt syrjään. Salpa paiskattiin kiinni.
Silloin piti manaajan mennä määrättyyn paikkaan ja piirtää maahan ympyrä, jonka sisäpuolelta ei saanut astua pois, muuten oli perikadon oma, kuten eräs pappi, jonka piru kuristi kuoliaaksi kun hän astui yli piirin. Eräs koulupoika kurotti kätensä kauniin naisen muodossa ilmestyvälle pirulle, joka tarjosi sormusta. Käsi oli yli piirin ja piru talutti hänet helvettiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät