Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Totta ma sinua rakastan, vastaa paimentyttö. Silloin tunkee ilon väristys koivun sisimpään ytimeen, mehu kuohuu kuoren alla ja lehtisilmikot puhkeavat oksiin. Samaten peltokin kysyy kyntäjältä: rakastatko minua? Totta ma sinua rakastan, vastaa kyntäjä.
Rantakatua kiitää sähköraitiovaunu keveästi keikkuen ja torveansa toitahuttaen. Pyöräilijän kello kilahtaa. Tuolla kaukana puhaltaa rantalaivan pilli ja valkoinen vaahto kuohuu röyhelöksi siipien alla laivan kyljessä.
Siinä on toivoa, siinä on kostonvimmaa, siinä on polttavaa sivistysjanoa ja epätoivon verenhimoa. Siinä on kokonainen mailma. Siinä on uusi historia, uusi usko, uusi elämä! Siinä on uusi ihminen! Elma hukkuu ihmisvirtaan. Hän kuulee kuinka se kuohuu, hän tuntee, mitä se sisimmässään haluaa ja toivoo. Hänen on niin hyvä olla. Hän istuu pöydän päässä ruokalassa.
Niin, niin! Aalto kuohuu rantaan päin, Perho istuu kädelläin. Varrotkaa, Vastatkaa! Ei, väistytte kumpikin, Ah, niin teki kultainkin! Yksin lakkaa lauluin näin. Eipä kukaan kuule säveltäin. r r. LIITTOON YHTYK
Sinne mihinkä molemmat kuulumme, oli matalalla äänellä lausuttu vastaus, ja pois lähdettiin niinkuin myrsky olisi häntä vienyt mäkeä ylös portaalle asti, jonka alla Ache kuohuu siinä jossa murha oli tapahtunut. Sinne alas, oli ainoa kauhea vastaus, jonka kuiskasi hänen korvaansa, me molemmat yhdessä!
RECHA. Vaaraa mitä? RISTIRITARI. On vaaraa mulle, teille, hälle, jos vain vähän, vähän edes vitkailen... RECHA ja DAJA. RECHA. Mit' on se, Daja? Miks niin äkisti? Mi vaivaa, ajaa häntä? Mitä sai hän päähänsä? DAJA. Ei huolta ei. En luule pahaksi merkiks sitä. RECHA. Minkä merkiks? DAJA. Sisällä jotain käynnissä on, kuohuu mut älköön yli menkö. Huoleti! Nyt vuoro teidän on. RECHA. Mun?
KAAPERI: No ota kun mies olet, ja miehen kirjoissa kulkea tahdot. Ota! Eei! SAMPPA: Juo toki niinkuin mies juo älä niinkuin kana. Tuskin kieltäsi kastoit. Juo! Minun vereni kuohuu, en enää malta odottaa. KAAPERI: Lähdetään, lähdetään. Ja minä toivon Kalle, ettäs pöllytät Jeremiaan pitkää tukkaa niin, että se on pöllytetty. Kirkas tuli ja leimaus! Mutta vieläpä hänet tapaan.
Yksin istun rantamalla kauniin kotilahdelman, siinä istun murhemiellä alla tuomen tuoksuvan. Rinta aaltoo, aate raivoo, kuohuu kyynellähtehet: »Taattoamme, taivon Herra, meiltä sentään viene et! Vuota vielä vuosi, kaksi, jotta kasvaa siskot saa, viel' ei jaksa viljon veljet kurkihirttä kannattaa.»
Hän näkee terveen, rikkomattoman hampaansa alasimella punonnaisen päässä, juuret pystyssä. Suu kuohuu kirkasta verta, ja hän huomaa parhaaksi, sadatellen ja voivotellen, lähteä käpälämäkeen. Hän on kaataa meidät mennessään, ja pajan ovelta näemme hänen laukkaavan läpi sakeimman katajikon ja katoavan metsään.
Ihminen, se saatana, on vihoissansa kuin nuijalla tupattu säkki, jonka sisällä sappi se karvas kiehuu ja kuohuu, hörisee ja pörisee, juuri niinkuin kiukkuinen ampiaispesä turpeen alla. Ja syytä on minulla vihaan kahdelta haaralta. Selkääni sain kuin mies tuolla mökissä ja talossa tässä on minulle tehty hävytön petoskauppa. Morsiameni, niin hyvä kuin kihlattu morsiameni, on annettu toiselle.
Päivän Sana
Muut Etsivät