United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on, vaikka kyllä kolmensadan vuoden vanha, kuitenkin nyky-ajan lapsi; se kiehuu ja kuohuu uusista, sikisaki liikkuvista, yhteen sopeutumattomista aineksista, jotka vielä eivät ole vakautuneet selvään muotoon, ja jotka horjahtelevat idän ja lännen, etelän ja pohjasen vaikutusten välillä.
Näiden virtain keskivälillä saa kolmas virta alkunsa, mutta laskeupi jo lähellä alkuansa suureen, paljolla tulella palavaan paikkaan, ja muodostaa järven, joka on suurempi kuin meidän meri ja joka kuohuu vettä ja mutaa.
Asuntoni ohitse kuohuu toisella puolen iso, aina vaahtoava alppikoski, toisella puolella lirittää pienoinen puro, joka saa vetensä suuresta koskesta ja on johdettu niittyjen, vainioiden ja metsikköjen halki talosta taloon, kylästä kylään antamaan liikevoimaa myllyille, pienille tehtaille ja muille laitoksille. Iso koski ei näy ikkunaani syvästä uomastaan, vaikkakin sen kohina aina kuuluu sisään.
Susi ulvoo, koski kuohuu. Aamulla auringon kimallus. RYP
Hänen uusi kansanvaltainen muotinsa näkyy muuten ulottuvan ainoastaan mekkoon. Sillä tämän »työmiehen» kengät ovat kiilloitetut, housut ovat kuin muillakin herroilla ja tukka öljytty. Puhelu lakkaa, kun puhemies, presidentti, saapuu kokoushuoneeseen. Hän on komea mies; iso harmaa tukka kuohuu kauniin pään ympärillä.
Ja jos hänt' tanssiin viedä koin, Ja tärkeät nyt syyt ois noin, Hän nauraa: "toiste tulla voin!" Ja rientää pois ja ilkkuu. Ma Jyllin koskella neidon näin, Miss' aallot kuohuu ja pauhaa. Ja harva se häneen katsoi päin Ja säilytti rintansa rauhaa. Hän on kuin kallioruusu siin, Jot' tuskin toivosi tapaa; Hän tuottaa tuskia sydämiin, Mut itse, vieno, on vapaa.
ULYSSES. Vain kaunatakseen turhist' asioista Tärkeitä tekee; suuruus häntä riivaa; Vain itselleen hän haastaa, rehennellen Niin ett' on hengästyä; luuloarvo Niin kiehuu, kuohuu hänen veressään, Ett', ajun riidellessä tarmon kanssa, Kapinaan joutuu valtio Achilles Ja sortuu itseensä. Mit' enää sanon? Häness' on korskanrutto: kalmanpilkut Jo huutaa: "Turhaa toivo!" AGAMEMNON. Ajax menköön.
Neljäs Näytös Hän on niellyt myrkyllisen nesteen, ja kaksinkerroin uhkaa häntä kuolema: Canzion miekka ja voimallinen juoma, joka jo kuohuu hänen veressänsä. Vai tahtoisiko toisin kohtalomme? Lähettäiskö herrani riitaveljensä edellä Tuonelaan ja rientäis sitten samaa tietä sillä passilla, jonka pistin hänen poveensa? Mutta niin en tahtoisi minä. Kummallista!
Nouse, valhe sua vaan nyt pilkkaa! Mik' on lepo? Tuiman myrskyilman Helpoitus se vaan on hetkellinen. Tahdotko sä sääliä ja kaikki Unhottaa ja sopia? Oi Dmitri, Taivaassa ja haudassa on rauha, Veljesviha kuohuu maailmassa."
Ei heitä huvittanut nuo päivän vähäiset tapaukset, joista naiset saivat tarpeeksi asti sielun ravintoa, ja sieltä, ahjopaikasta, jossa elämä hulmuaa ja kuohuu, he olivat viskatut kauas syrjään. Päivä toisen perästä meni vanhaa tasaista jonoaan, ei ollut mitään, joka jännitti mieltä, tai kiinnitti ajatusta.