Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Niin minäkin kaadun kerran. Mutta nyt eteenpäin! Hän vihelsi viidasta toisen varsan ja jatkoi entistä vinhemmällä vauhdilla retkeään. Hei, miten vesi roiskui, miten kumpu kumahteli hänen orhinsa kavioiden alla!
Tunnettu on Mykēnaista löydetty sinilasilla koristettu alabasterinen seinäfriisi, ja muistakin historiantakaisten jäännösten löytöpaikoista on tavattu siitä aineesta tehtyjä koristeosasia. Säkeessä 26 mainitut sinikäärmeet ovat tietenkin samaa lasiainesta eli emaljia; samoin sinikumpura ja kyy sinisuomu . Kedon kumpu: vrt. Il. Pulydámās: Panthooksen poika.
Vaan nainen ei tahtonut uskoa huhua, ei omaa sydäntänsäkään; hän ei tahtonut uskoa että mielitiettynsä tuossa lepäsi. Kumpu oli lumen peitossa, muutama kedon-kukan varsi seisoi lakastuneena sen päällä. Sen haudan alla ei hänen mielitiettynsä suinkaan levännyt!
Hänen liikkeensä olivat, samoin kuin äidinkin, yleensä levolliset ja hillityt, mutta tämä levollisuus muistutti oksalla lepäävää lintua, joka on joka hetki valmiina aavistamattomaan nopeuteen; Kirsti taas oli levollinen kuin kumpu, jonka uumenissa hehkuu ainainen kuohuva tuli.
Tämä kumpu oli ainakin tuhat jalkaa ympärimitaten; pohjana eli perustuksena oli isoja sammaltuneita ja syrjiltään kuluneita kallionlohkareita, jotka jokin suunnaton voima on paiskannut päällekkäin hurjaan epäjärjestykseen, mutta läjännyt ne varmaan suuntaan, niinkuin jokin vastustamaton aalto olisi ne sinne huuhtonut.
Se ei ollut millään lailla merkillinen, ei tarkoittanut huvitusta eikä hyötyä; aidan vieressä oli pieni kumpu ja kummulla penkki ja erään kesäpäivän iltapuolella seisoi tässä kaksi nuorta ihmistä katselemassa tuota avarata lakeaa.
Nousi jo kumpu, ja mennä he mieli, mut jäädä ja piiriin laajaan istua käski Akhilleus, lahjoja antoi noutaa laivoiltaan: jalan kolmen kantamat, kauniit 259 kattilat, maljakot myös, hevot, muulit, muhkeat sonnit, naisia vyösoreoita ja harmaaharkkoa rautaa.
On hieno sun poskesi pinnaltaan Kuin keväällä raitojen umput vaan Ja purppura niillä on hurmaavin Kuin ruskonen taivas on iltaisin. Nuo silmäsi suuret ja kirkkaat on Kuin nousu on Pohjolan auringon Min pilvien juontehet varjostaa Kuin katsetta kulmasi kaunistaa. Suu sulla on pienonen mansikkasuu; Sen mettä jos juo, niin hullautuu, Ja kaulasi luntakin valkeemp' on Ja rintasi kumpu on moitteeton.
Kun laski jo aurinko, Mä Kronan rannalle viivähdin; Yön silmät viehättäväiset Mun siellä näkivät viel'. Oihonnasi myöhästyi. Sai metsästys hänet uupumaan, Ja unen helmassa, isä, Sun unhottanut hän on. Mutt' kumpu Dunhormodin Ei loista vielä, ei hongatkaan. Miks' käskit aamua ennen Mun olla luonasi sä?"
Minä katselin kummastuneena Vaskon menettelyä. Hän siis todellakin palveli pyhää Jyrkiä ja Miikulaa ynnä noita vanhoja luonnonhaltijoita. Täältä, tämän vanhan koivun juurelta tarkastelin paikkaa, jossa olimme. Huomasin, että kumpu, jolla seisoin, oli keskellä vähäistä, tasaista laaksoa, jossa kasvoi joku kymmenkunta vanhaa pitkärunkoista lehtipuuta.
Päivän Sana
Muut Etsivät