Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
"Pelkäätkö minua?" kysyi hän vielä. "En en enää," aioin sanoa, mutta nielin molemmat viimeiset sanat ja kumarruin hänen ylitsensä. "Anna minulle siis kätesi ja suutele minua otsalle." Minä täytin hänen pyyntönsä ja kummallista! Samassa kun huuleni tarttuivat pelättyihin kasvoihin ja hänen suuret kylmät sormensa lempeästi pudistivat minun kättäni, syntyi uusi suloinen tunne rinnassani.
Kun Solonilta kysyttiin, oliko hän antanut atenalaisille parhaat lait, hän vastasi: "Parhaat niistä, mitkä he olisivat ottaneet vastaan." Eräs sanoi Aristippukselle: "Se on kummallista, että rikkaat antavat apuaan mieluummin köyhille kuin filosofeille." Aristippus vastasi: "Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että he arvelevat pikemmin tulevansa köyhiksi kuin filosofeiksi."
Neljäs Näytös Hän on niellyt myrkyllisen nesteen, ja kaksinkerroin uhkaa häntä kuolema: Canzion miekka ja voimallinen juoma, joka jo kuohuu hänen veressänsä. Vai tahtoisiko toisin kohtalomme? Lähettäiskö herrani riitaveljensä edellä Tuonelaan ja rientäis sitten samaa tietä sillä passilla, jonka pistin hänen poveensa? Mutta niin en tahtoisi minä. Kummallista!
Eikä kuitenkaan, kummallista kyllä, löytynyt mitään inhoittavaa, vaan päinvastoin paljo miellyttävää sen henkilön katsannossa ja käytöksessä, jonka läsnäolo näytti tekevän semmoisen kummallisen ahdistavan vaikutuksen hää-seuraan. Louis Trudaine oli tavattoman kaunis mies.
Ainoastaan joskus kun hän suuttui taikka hänellä oli kiire, rupesi hän lörpöttelemään semmoista kummallista kieltä, ett'ei kukaan häntä ymmärtänyt. Tämä lintu, jonka Arne oli saanut luoksensa, oli aivan raitainen, takki oli raitainen, liivit olivat raitaiset, housut olivat raitaiset ja sukat olivat raitaiset.
Niin ... ajatelkaa, Kreeta!... Hän puheli minulle täydellä vakavuudella kuin aikuiselle ainakin... * Ja hän tarkoitti myös, mitä sanoi... Tunsin sen. Ajatelkaa!... Hän oli ensimäinen ihminen, joka on antanut minullekin jotain arvoa!... Minulle?... Miten kummallista!... eikö olekin? Mahdan minä jo sentään näyttää oudosta aivan täys-ihmiseltä?... Kreeta! *
Silloin astui Segebaden askeleen eteenpäin ja sanoi: Löfving ei saata kieltää, että te viime yönä seurasitte erästä kummallista miestä kauas matkalle Viipuriin päin vartiomme ohitse. Kuljitte ensin jalkaisin, mutta sitten otitte hevosen ja annoitte toisen muukalaiselle. Ratsain palasitte.
Jussi taas puolestaan mietti yhä vain sitä samaa kummallista sattumaa, että hän ja Kaisa osuivat olemaan leskinä nyt samaan aikaan. Siitä johtui taas mieleen toisia ajatuksia. Hän tiedusti: »Taitaa se tämmöinen talo olla hyvinkin kallis ostaessa?»
Miihkali muisti kumppaninsa ja vastasi: »Minä näin... Etkö sinä sitte nähnyt mitään, Elias?» »Minäkö?» sanoi kumppani. »En, en minä mitään nähnyt. Mitä sinä näit?» »Kummallista», sanoi Miihkali, vielä kerran katsoen ylöspäin. »Katso tuonne, ei, tuonne tornia kohti. Siellä minä näin, taikka ei, minä olin vaan näkevinäni vanhan isäni hopeanharmaan pään.»
Tunteeko siis Fritz'kin itsensä niin syntiseksi ja niin epätietoiseksi, kuinka hänen tulee kelvata Jumalalle? Ehkä useissa ihmisissä on sama tunne. Se on hyvin kummallista. Jospa vaan Jumala olisi katsonut hyväksi tehdä asian meille vähän selvemmäksi! Minua haluttaisi tietää kertooko se kirja, joka Evalta katosi, meille jotakin siitä!
Päivän Sana
Muut Etsivät