Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
En minä voi käsittää, minne hän on mennyt. Hänen päällysvaatteensa ovat ainakin tuossa. Kosmin. Onko kellarin ovi auki? Vouti. Ei ole! Kyllä se on lukossa. Kosmin. Mene hakemaan avainta! Tämäpä on kummallista! Vouti. Teidän ylhäisyytenne! Minä kohtasin piikatytön Liisan samassa huoneessa, jossa avainta säilytetään.
Hän näytti epäilevän, jatkaisiko. Ja sitten tuli minusta herännyt mies, virkkoi hän verkalleen ja suutansa vähän hymyyn vetäen. Kuinka? kysyin suuresti kummastellen. Vaikka enhän minä sitäkään enää ole, jatkoi hän samalla tavalla kuin äsken. Te mahdatte varmaankin isosti haluta tietää, mitenkä minunlaisestani roistosta saattoi tulla herännyt. Niin, onhan se minusta vähän kummallista.
Kelmeänä katseli kuu alas, hyypiöt huutelivat ja tuolla ja täällä korven kohdussa seisoi eriskummallinen haamu, näyttäen metsän kontiolle, hirveän suurelle: kaatuneitten kuusten korkealle kohotetut, sammaleiset juuret. Liikkumatta kuin jäätyneet aaveet tuijottelivat nämät karhunkuvat kohden kummallista matkuetta, joka vinhasti juoksi heidän ohitsensa.
"Se on kummallista me olimme olleet kaksikymmentä vuotta erinänsä, kun jälleen tapasimme toinen toisemme. Te ette olleet läsnä, Abidan. Oltiin neuvottelussa. Me tapasimme toinen toisemme kahdenkymmenen vuoden perästä. Hän on minun veljeni. Se on kummallista, sanon minä: minä tunsin, että häntä vävähti, kun hän syleili minua." "Honain on filosofi ja uskoo samantunteisuuteen.
»Enpä, armollinen herra kuningas», vastasi linnanisäntä, »enpä siitä tornistakaan tahdo juuri mitään pahaa puhua paitsi että vartijasotamiehet sanovat sieltä kynttilöitä näkyvän ja kummallista melua kuuluvan yön aikana; ja onpa syitäkin, joiden tähden se on mahdollista, sillä ennen aikaan tuota tornia käytettiin valtiovankien vankihuoneena, ja kerrotaanpa kaikenlaisista siellä tehdyistä teoista.»
Mutta yhtä todesti löytyy voide jokaiseen kipuun, korvaus jokaiseen vääryyteen ja huojennus jokaisesta taakasta siinä sanomassa, jonka T:ri Luther tuopi. Kuitenkin peräti toisenlainen korvaus, pelkään minä, kuin mitä aivan moni hartaasti odottaa! Kummallista on myöskin, kuinka näinä muutamina viikkoina mitä hurjimpia huhuja T:ri Lutherin katoamisesta on syntynyt ja levinnyt kaikkialle.
Eikä hän ollutkaan kuollut; olipa kummallista kyllä sanoa, aivan vahingoittamaton, lukuun ottamatta ankaraa iskua oikeaan olkapäähän ynnä kauheata täräystä.
Kirjeessä ei ollut mitään allekirjoitusta. Kummallista! mutisi tuo hauska vanhus itsekseen; paperi on hienoa, käsiala kaunista ... se on varmaan joku paremmanpuoleinen ihminen ... mutta mitä hän tahtoo minusta?... Pyyntö minulle ... se mahtaa olla jotain merkillistä ... sitä lienee toki hauska kuulla, sillä en hitto soikoon voi edes aavistaa, mitä se voisi olla... Paljonko kello nyt on?... Minuuttiviisari on yhdentoista päällä ... hyvä ... viiden minuutin perästä minä siis olen tehnyt jonkun hyvän työn sekä vielä päällepäätteeksi ansainnut rahaa ... kaksi kärpästä yhdellä iskulla...
Kaikki oli turhaa ja muutaman päivän perästä sai hän äitinsä haudalla muistella sanoja: "kummallista, jotta tuo noin matala harju on raja-aitana elämän ja kuoleman välillä," mutta nyt hän ei itkenyt, sillä tiesihän hän äitinsä enkeliksi tulleen.
"Se on kummallista", arveli Esko, "että nuo villiläiset sopivat paremmin yhteen supi suruttomainki kanssa, kuin esim. Kölliskön". Kamarissa olivat jo nuoret ehtineet ruveta hyväsille. "Hyvä", sanoi Esko, silmättyään ympärilleen, "muilla ovat jo parit paitse Ellillä. Olehan sinä, Kyösti, Ellin kumppanina; minä otan patukan". "Oletteko hyvät?
Päivän Sana
Muut Etsivät