Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. marraskuuta 2025
Iiwana oli sill'aikaa warustainut menemään ulos. Silloin awautui owi, ja eräs polisipalwelija, Iiwanan wirkakumppani, astui huoneesen. Tällainen tapaus oli aiwan tawallinen, mutta kummallista, nyt wapsahti jokainen, yksin Iiwanakin, joka ei saanut sanaa suustansa, tulijan lyhyesti terwehtäissä.
Niin, senvuoksi, että ne ovat sellaisia koetuksia, ettei maallisessa elämässä pelätä perikatoa. Onko se sitten kummallista, että nämät luonnokset vaipuvat alas juurikuvastansa, tulevat vallan toisiksi kuin ennen, että hyödyllinen vilja vähitellen muuttuu rikkaruohoksi?
Tiedättekö, Eugen Aleksandrovitsh, onpa tämä kummallista, sanoi Erik hymyillen: minä olen nähnyt arot, olen kuullut puhuttavan venäjää ympärilläni, olen ratsastanut kilpaa pohjatuulen kanssa; mutta niin elävästi kuin nyt teitä kuullessani en ole koskaan tuntenut olevani Venäjällä; tässä minulle mieluisessa maassa, jossa olen elänyt ja taistellut niin monta vuotta.
"Kummallista", sanoi Pentti Söyringin poika, "minusta se kuului kuin tuomiokirkon kellon sointi hautajaisissa." "Ja minusta", sanoi Hannu Eerikinpoika, "kuului kuin joku muuri olisi wierinyt alas." "Mitä epäuskoja?" sanoi Klaus herra. "Te säikytte nuppineulan napsausta kuin suurimman kanonan laukausta.
"Tapa, tapa, minun puolestani, kunhan et minua tapa", sanoi mummo ovea kiinni painaessaan. "Mimmoinen tuo tosiaankin on selvillään?" kysyi mummo pihalla Matilta. "Paras mies koko joukossa", vastasi Matti. "Kyllä se on kummallista, kuinka se viina ihmisen muuttaa", ihmetteli mummo.
Kun lumipyry illalla lakkasi, otti hän pyssynsä ja meni ulos. Vaan oltuansa hetken aikaa ulkona tuli hän sisään jälleen ja kutsui Nikodemus'en ulos sairashuoneesta. Tuolla ulkona katolla istuu kotka, oiva kotka ja katselee ihmiseen niin tyynesti ja tuttavasti kuin jos olisi kotona täällä! lausui hän innoissansa. Ah sanoi Nikodemus, sepä olisi kummallista!
"Mutta kummallista oli", jatkoi hän taasen, "että aina ilmestyi kaunis nainen Karolinenlustiin, kun Sidonia ruhtinatar oli lähtenyt Sveitsiin. Hän oli yhtä mustakiharainen ja yhtä solakkavartaloinen kuin ruhtinatar sekä oli ylipään erehdyttäväisesti hänen näköisensä.
"No, sepä oli kummallista", ajatteli hän. "Enhän minä ole nähnyt tästä kenenkään kulkevan ohi ja joku on kuitenkin ottanut minun leipäni!" Leivänottaja oli pikku piru, joka oli sen varastanut talonpojan ollessa työssään. Ja sitten hän oli istuutunut pensaan taa kuuntelemaan, miten talonpoika oli kiukustuva, kiroava ja mainitseva perkeleen nimeä. Talonpoika ei ollut hyvillään.
Kuinka viehättävää, että satatuhatta pientä ja suurta henkilöä lukee sitä, mitä he ovat kirjoittaneet! Tosiaankin, kummallista olisi, joll'ei tuo nerokas pieni Alice jo nyt tuumailisi, kuinka hän seuraavassa "Pienen sotilaan" numerossa tarjoisi heille vieläkin hupaisempia kokemuksiansa luettaviksi.
Vaikka kasvanut metsässä ja aivan tietämätön kaupunki-elämästä, tiesi Yrjön tytär sentään, enempi kuin pitäisi, että hän oli kauniin tyttö koko kylässä. Se oli kummallista, selvitti Kalle, mutta ei se ollut sitä, kun aivoin sanoa, vaan tiedän uutisen, jonka mielin puhua sinulle. Nyt pääset sitä kuulemasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät