Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. marraskuuta 2025
Yhdessä sitten itkimme niinkuin pienet lapset, sillä meidän molempien sydämemme oli niin täynnä outoa ja kummallista tunnetta, ettemme voineet itseämme hillitä. Siitä herran hetkestä kääntyi Kallen elämä aivan toisenlaiseksi. Ei kertaakaan hän enään puhunut Maristaan luotuista sanaa, päivitteli vaan ehtimiseen, kuinka kehnosti hän on elänyt perhettänsä kohtaan. "Kas niin ystäväni!
Se ei ollut ensinkään kummallista, että Syrialainen oli osannut tien Tigellinon luokse; ja todellakin se oli varsin arvattavaa, kun Cineas tiesi, että Hegio oli ollut Tigellinon palveluksessa siitä ajasta asti, jolloin Labeo oli pannut hänen pois, vaikka ei Cineas ollut tähän saakka koskaan sattunut häntä näkemään.
"Kuinka kummallista, ett'en ole koskaan ennen kuullut hänestä mitään", sanoi hän, "ja olenhan kuitenkin elänyt täällä niin monen monta vuotta. Mutta kuinka onnellinen lienee nainen, jolla on oma varma elämänsä määrä, jolla on edes joku, jonka edestä hän voi elää ja uhrata itsensä." Ylioppilas katsahti Ainoon.
Aivan kummallista on, että kaikilla uskonnollisilla oppilahvoilla on sama taipumus yksitoikkoisuuteen. Raamatussa minä sitä vastaan en havaitse mitään tämmöistä yhtä vähän kuin luonnossakaan.
Mérimée ei ole tässä etsinyt mitään kummallista eikä tekeynyt objektiivisen kylmäksi, kuten tavallisesti; päinvastoin osottaa se kaunis ja runollinen tapa, millä tämän onnettoman tyttöraukan kuolema kuvataan erityistä myötätuntoisuutta. Todennäköisyyden, paikallisvärityksen ja henkilöiden yhteiskunnallisen aseman- ja sivistyksen-mukaisen puhetavan on hän sentään aina säilyttänyt.
Vaan olihan hän itse nähnyt hänet kuolleena jalkainsa edessä; hän ei kyllä tiennyt missä tai milloin; mutta se oli päivän selvä asia, että kreivi oli kuollut; vai eikö hän sitte ollut? Hän lienee lausunut tämän kovasti, sillä ääni ei kellon, vaan Roosan sanoi: "ei, rakas isä, ei hän ole kuollut". Kummallista! miten selvään hän kuitenkin uneksi!
Yhtäkkiä ja niin etten tainnut selittää tätä kummallista huolettomuutta itseänsä kohtaan, antoi Fabiani miekkansa pudota. Oliko hän saanut kuolettavan piston, havaitsemattani? Kaikki vereni hyökkäsi sydämeheni. Fabianin silmiin oli ilmaantunut omituinen loisto. No puollustakaa itseänne! kiljasi Drake, köyristyneenä kuin tiikeri ja valmiina karkaamaan vastustajaansa kohti.
Kova tyytymättömyyden ilme levisi hänen kasvoillensa nähdessänsä rouvansa kirjoittaneen. Hän astui Elisen luo ja lausui tylysti: «annoit meille huonon päivällisen tänään, Elise; mutta kun romaaninkirjoittaminen niin vie aikaasi, niin ei suinkaan ole kummallista että laiminlyöt perhevelvollisuutesi. Mutta niistä sinä varmaankin välität yhtä vähän kuin minun toivomusteni noudattamisesta.»
Minä en häntä voi rakastaa, häntä en. Sehän se juuri oli niin nurinpuolista, vinoon kiertynyttä, kummallista tässä maailmassa. Elsa kyllä saattoi rakastaa, ja rakastaa tulisesti, mutta ei häntä. Ja hän taas ei muita! Kyllä, kyllä se oli viheliäistä tämä elämä kurjaa! Niin sitä itkettiin, vetisteltiin siinä pimeässä kauan, pari tuntia. Ja kyyneleet loppuivat ja uupumus voitti.
Hän oli todellakin puhellut, astunut rinnakkain Knut Holtin kanssa, jonka nimeä hän ei koskaan ollut kuullut mainittavan kauhistumatta. Knut oli katsellut häntä ja, kummallista kyllä, ei ollenkaan niinkuin hän oli odottanut, ei ollenkaan röyhkeästi ja häjysti, vaan vaatimattomasti ja lempeästi. Hän oli itsekseen tarkastellut häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät