Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Maksaa ainoastaan kymmenen riksiä!» «Oh, kummallista! Mainiota! Kuulumatonta!» «Niin eikö? Siinä vaate, joka kestää koko ijän. Mikä kaunis kaulus sinulla on, Eeva! Luulenpa tosiaankin että Eeva on tullut vieläkin kauniimmaksi; sinä olit ja olet perheen ruusu, Eeva! Olet ihan nuorennäköinen ja olet lihonnut!
Ja tuliko hän todellakin viidentoista minuutin perästä? Iso-äiti ei milloinkaan erehtynyt. Kummallista! Niin, siltä näyttää, mutta nykyajan ajatusten lukiat voisivat varmaankin selittää tuollaisia kokemuksia aivan luonnollisella tavalla. Iso-äidin ajatukset olivat niin yksin-omaan kiinnitetyt siihen, milloin hänen miehensä kotiin saapuisi, että hän siitä sai tuon varman tiedon.
»Tosiaankin!» Ja ihmiset hymyilivät ja katselivat ihaillen hurjaa, salaperäistä tanssia olisikin ollut ihme, ellei häissä olisi ollut jotain kummallista, kun kaikessa muussakin. Olavi pyöräytti taasen toverinsa kevyesti syrjään ja kumarsi sitte erittäin syvään ja kohteliaasti Kyllikille, joka seisoi hämmästyneenä ja levotonna, tietämättä mitä ajatella.
Mutta kyllä minä tiedän mitä se tarkoittaa: se tarkoittaa, että minun tulee muutamaksi viikoksi ruveta Umplebyn hoidettavaksi, ja sitten nuo hahmot häviävät. Sillä hahmoja ne on, oman mielikuvitukseni luomia, ja ne ottavat Honoren muodon senvuoksi, että olen niin paljon häntä ajatellut. Mutta kummallista oli kuitenkin, että kun hän viimeksi minulle ilmestyi, kuulin hänen puhuvan.
Sinä kai odotat kahvia? Loviisa. En suinkaan, ukkonikaan ei ole vielä valveilla. Emma. Ei minunkaan ukkoni. Hänen piti valvoa myöhään erään tärkeän kauppa-asian tähden. Oletko jo valveilla, ukkoseni? Henrikson. Heti kohta. Loviisa. Hän puhuu, vaikkei ole valveilla... Kummallista! Emma.
Hän tiesi hänen nimensä, ainoastaan siitä, että muutamat hänen kirjeistään olivat allekirjoitetut; ei koskaan ollut hän hänen kanssaan puhunut, ei kuullut hänen ääntään, ei koskaan ollut kuullut hänestä mitään ... aina tähän iltaan asti. Kummallista!
Ei hän nyt enää soutaisi Hirvatsaareenkaan minulle nimipäivikseni kukkia hakemaan. Kaikki on pois ja kaikki on toisin, kuin ennen." Loviisa nousi istualta, jolloin kirje putosi hänen, helmastaan lattialle. "Hyväinen aika!" huudahti tyttö. "Olen kokonaan unhottanut kirjeeni, jota niin hartaasti olen odottanut. Kaikki on tänään niin kummallista ja oma sydämeni on kaikista kummallisin".
Hän sytytti lamppunsa ja koetti näyttää rauhalliselta, joka kuitenkin oli vaikeaa, sillä itku tahtoi väkisinkin tulla. Se on hyvin kummallista, sanoi hän lamppua sytyttäessään, että niin yksinkertainen ja luonnollinen asia kuin lasten halu saada sivistystä voi vaikuttaa taistelua ja riitaa heidän ja vanhempain kesken.
Eugen vei käden suunsa eteen ja kierteli huolellisesti viiksiään, salatakseen hymynsä. "Voin vakuuttaa, että en ole koskaan aikonut käyttää Doraa ratsuhevosena", sanoi hän. "Ja jos jatkamme tuota kummallista vertausta, on kai pikemminkin minun asiani kantaa häntä." "Niin kyllä tietysti, tietysti ... mutta ... äidin tunteet ... ymmärrät tietysti häntä, kun itsekin olet niin hyvä poika."
Monta viikkoa myöhemmin hän sai kuulla, että tämä sukulainen oli kuollut samana yönä ja samalla kellonlyönnillä, jolloin hän oli nähnyt hänet vuoteensa ääressä. "Hän tuli hyvästi jättämään" oli iso-äidin tapana sanoa, kun hän meille kertoi tämän tapauksen. Niin kummallista!
Päivän Sana
Muut Etsivät