Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Näin ollen ei voineet toisetkaan mennä sisälle, sillä he eivät tahtoneet Elsaa yksin jättää. Tuo, joka oli opastanut heitä, oli kovasti harmissaan, kun toiset tanssasivat ja hänen täytyi seisoa porstuassa; vihdoin hänen kärsivällisyytensä vallan loppui ja hän sanoi: "Voi kun kuluu aika hukkaan, minä menen, tulkaa jos tahdotte!" "Mene, mene", kuiskasi Elsan kumppani sanoa. Silloin hän menikin.
Haihtuu riemu, vaihtuu onni, hukkuu usko, luottamus, kuluu kulta, pettää toivo, kuihtuu kaunein kukoistus. Sammuu tähti, lientyy taivas, kuivuu lähteen suonikin, taltuu tuuli, voipuu aatos, päättyy päivyt valoisin. Katoovaist' on kaikki täällä, suoltuu vyyhti elämän. Miks mä muista poikkeus oisin? Luonto täyttää tehtävän.
Kun runo kellastuisi vanhuuttaan, Sit' ilkuttais kuin lörppää vähämieltä; Kaikk' arvos runon valhett' oisi vaan Ja muinaislaulelmien korskaa kieltä. Mut poika jos suli' on, niin kahdistain Sa elät: hänessä ja laulussain. Sua päivään kesäiseenkö vertaisin? Se kauneuden vertailussa hukkaa. Pianpa kuluu suvi herttaisin, Ja tuimat tuulet raataa kevätkukkaa.
Siinä sitten yhtä ja toista juteltua sanoi mummo lisäksi: "Minä tulin täällä käymään melkein juuri kuin sanomaan, että minä voin maksaa ne Elsan rahat mikä hetki hyvänsä. Olen saanut saataviani. Kumminkin olkoon maksaminen siihen asti kun saan muutetuksi, että mä näen mitä minulla niissä puuhissa oikeastaan kuluu", sanoi mummo. "Kerkiäähän tuo nuot saada", sanoi rouva.
Vaadi häntä kahdenmiekkasille, niin hän käskee palvelijansa ussuttaa koirat sinun kimppuun. Mutta kuules, yö jo kuluu tahdotko valvoa kaiken yötä." "En, vaan olisi minulla vielä yksi sananen sinulle puhuttavana, veikko kultaseni. Mutta kaikkein ensiksi vielä tuopillinen sinun kylmää kaljaasi". "Rutto sinuun, sinä hupsu!
»Ei sitten kuin siellä muutamalla rekiretkellä», sanoi Esteri. »Aivan niin. Ja siitä on jo kolmatta vuotta», muisteli herra Levon. »Niin se aika kuluu.» »Herranen aika! Onko siitä niin kauan? huudahti Esteri aivan ehdottomasti ja aivan kuin pikapikaa muisteli, mitä hän sen aikaa on tehnyt. »Ei kiitos, ei, minä en enää jaksa», sanoi hän herralle, joka tuli pyytämään häntä juuri alkavaan tanssiin.
Niinkuin seisoisi raunion ylimmällä kivellä, pää kallellaan, mietteissänsä, hiljaa huojutellen itseänsä. Aika kuluu. Hiirten uteliaisuus kasvaa vihdoin kauhun ylitse. Ja niin jo saapuvat toinen toisensa perästä lokeron suulle. Vaalahtava rinta paistaa kuuta vasten.
Yötä kuluu, yhä seisoo Anfortas korkeana synkeänä varjona kirkon perällä kuorinsa edessä, yhä seisovat neitsyet liikahtamattomina autiossa kirkossa. Nääntyvät hetket kuluvat, yhä on raskas liikahtamattomuuden siipi Graalin temppelin ylitse.
Mannert' ei näy, ääretön vain Allan' aallokko kuohuu. Luoja, suojaa purttani mun, Halki aaltojen ohjaa! Turman kalliot karttaa suo, Ett'ei purttani ruhjois nuo! Luoja, suojaa purttani mun, Halki aaltojen ohjaa! Tyyntyy se tuulonen tuiminkin. Päättyy se päivä myös pilvisin. Viihtyy se villeinkin aaltoin tyrsky, Raukeepi kerran rajuinkin myrsky. Kuluu se kurjinkin, kolkoinkin yö.
"Kyllä, kyllä", vastasi arapialainen lääkäri, "meiltä kuluu aikaa, joka alkaa käydä kalliiksi". Tämän sanottuaan, hän kohotti käsivartensa ilmaan ja päästi kovan, kimeän huudon merkiksi seuralaisilleen, jotka heti hajosivat niin monelle eri taholle kuin kuulat rukousnauhassa, rihman katketessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät