Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Minä tarvitsen välisti semmoista auttajaa, jolla ei ole koko ruumiissansa niin paljon teologiaa, kuin minulla on yhdessä sormessani." "Ihmissydän", arvelee hän, "on niinkuin myllynkivi myllyssä: kun panet vehnää sen alle, se jauhaa ja murentaa vehnän jauhoksi; jollet pane vehnää, jauhaa se kuitenkin, mutta silloin se jauhaa itseänsä ja kuluu pois.
"Kaikessa tapauksessa tahdon jättää sisään kirjoitukseni", lausuin minä. "Sen voit kyllä tehdä, mutta sitten et sinä sitä enään näe etkä kuule. Näetsen, minäkin olen joskus kokenut kulkea tuota tietä, mutta olen jo oppinut säästämään aikaa ja työtä, jota siihen kuluu aivan turhaan". Seuraus oli aivan sellainen kuin Bolton oli ennustanut.
Vähää ennen auringon laskua asetettiin vartija tähystelemään, oliko vielä ketään tulossa maantiellä. Prinssi huusi: "Ilta kuluu; vartija, näetkö ketään tiellä?" Vartija vastasi: "Näen kukkasten kallistavan päänsä uneen, sillä yö on tulossa. Mutta ketään en näe tiellä tulevan." Taasen kysyi prinssi: "Ilta kuluu; vartija, näetkö ketään tiellä?"
Mutta kaikki kuluu, menestystä ei voi vihata, ne, jotka tulevat rikkaiksi, ne ovat aina lopulta oikeassa. Ja nyt hymyili Janville hyväntahtoisesti tälle lapsirikkaalle perheelle, joka oli lisääntynyt heidän keskuudessaan, ja unohti, että jokainen tässä perheessä syntynyt lapsi oli aikanaan ollut häväistysjuttujen aiheena kylässä.
Suuria viileitä lumihiutaleita putoo raskaasti alas. Kuluu hetki ja toinen. Ilma tummenee ja vihdoin kokonaan himmenee, mutta nuorukainen istuu yhä entisellään, paperilippu kädessään ja katselee ulos. Hän ei näe enää mitään, mutta hän tuntee kuinka suuria, viileitä lumihiutaleita yhä putoo raskaasti alas. 9. ANNANSILM
Ikä kuluu: miks koet paljon voittaa? Mitä suuntaat ties eri maailmanääriin? Et sä, luopuissas isänmaasta, pääse itseäs pakoon! Iki-kaipuu tuo heti laivaan astuu, ja se kilpaan käy kera ratsujoukon; sido kaurihisi, rajusäätä viihdä viuhean myrskyn! Ken se tajuuns' sai ilot hetken, jättää joka toiveen voi, ja hän vastuksille hymyn hienon suo; näet onni koskaan ei ole täysi.
Sentähden minä tarkkaan katsoin vaatteitani; sentähden täytyy navetassani, köökissäni ja aitassani olla puhdas kuin tuvassani. Pieninkin likapilkku piti hetikohta poispesettämän. Näin vaatteeni aina olivat kuin uudet ja minäkin mieheni silmissä joka päivä niin kuin uusi.» Tytöt sanoivat: »Mutta Elsa, aikaa myöden kuluu paraatkin vaatteet; ja mistä uusia ottaa, kuin ei ole miehellä varaa?»
Sakris kuulosteli, paitahihasillaan, jäähtyneen kahvinsa ääressä. Viimein hän kysyi: Degerössä? Milloinka ... missä? Mimmi Rumfelt ilmaisi, että he lähtisivät Nelman kanssa tänä iltana Degeröhön. Olihan nyt juhannusaatto. Sakris hämmästyi: Juhannin aatto? Juhannin aatto ... kuinka se on mahdollista? Niin kuluu aika ulos ... minä en ymmärrä, kuinka se on kulunut ... tämän kesän alkupuoli.
Sitä juopaa haaveksittujen olojen ja todellisuuden välillä, joka kunkin ihmisen sisimmässä löytyy, tulee sellaisien ihmisien, jotka ovat vilkkaampien miekenkuvitusten vaikutuksen alaisina, huolellisesti ja todenteolla pitää selvästi eroitettavana, muutoin kuluu se paikoittain pois ja haaveksiminen tulee hänessä jonkunmoiseksi taudintapaiseksi tilaksi.
Havaittuansa jäniksen tai gazellin, juoksevat he paitsi sitä pahimmassakin paahteessa pitkät kierrokset, saadaksensa paistin eväänsä lisäksi. "Näin kuluu", sanoo Wallin, "päivä päivänsä perästä ijankaikkisessa yksitoikkoisuudessa. Mutta erämaan luonnossa on jotain omituista, mieleen syvästi vaikuttavaa, joka ei salli mitään kärsimättömyyttä, mitään valittamista ikävästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät