Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Sillä lailla kuluu, sanansaattajia edestakasin lähettäissä molemmin puolin, aika, ja sotaa pitkitetään Metellon mieltä myöden semmoisenaan.
"Ei, mutta Tulla, mitä sinä ajattelet!" huudahti Lisbet äkkiä, pysähtyen kesken työnsä hän oli juuri asettamassa vastahakoista tukkaansa sykerölle "etkö aio pukeutua? Kellohan on ... hirveätä, miten nopeasti aika kuluu... No, etkö jo kiiruhda?" Tulla oli vanhin Hjortin tytöistä, noin pari vuotta yli kahdenkymmenen. Hän oli pieni ja lihavahko ja kulki kumarassa ja hieman keinuen.
Niin, öisillä, kun olen Jumalan läheisyydessä, silloin minä elän tosi elämää, tämä päivä-elämä, joka kuluu maallisissa töissä ja hommissa, se ei ole kuin unen näköä, siihen ottaa osaa vaan tämä matoinen kuori minusta itsestäni noo, ehkäpä jonkun verran sielukin, ulkonaisesti, ohimenevästi, ei sen enempää. Minä istuin siinä äänettömänä, tunsin itseni niin mitättömän pieneksi hänen rinnallaan.
BOLINGBROKE. Kun ilo poistuu, suru täyttää paikan. GAUNT. Kuus vuotta kuluu pian. BOLINGBROKE. Onnekkailta; Mut suru tunnit tekee kymmeniksi. GAUNT. Kuvaile, ett' on se vain huvimatka. BOLINGBROKE. Sydämmeni huokaa, näin jos valehtelen, Kun vain se väkinäist' on vaellusta. GAUNT. Raskaitten askeltesi synkkää tietä Kuvaile kehykseksi, johon kerran Sa kotiintulos kalliin helmen liität.
Mutta vihdoinpa kuitenkin tuntuu saarnamiehen kurkku käyvän kuivaksi ja karkeaksi, ja käydäänpäs sitä kastamaan kammarin kaappiin; ja sitten taasen virsikirja kouraan ja laulamaan että pihtipielet vapisee. Niin kuluu mieheltä päivä, kuluu viikko, kunnes hän sunnuntainaamulla kömöittää tyttären kanssa kirkkoon, kömöittää noissa kääsyissänsä, patalakki päässä ja takinkaulus korkealla kenossa.
Me olemme sitten viimeisen luvun eläneet kymmenen vuotta; ne ovat kuluneet äkkiä, se on tosi, mutta kymmenen vuotta tämän jälkeen luulemme me kääntäneemme vaan yhden ainoan lehden, niin pian kuluu aika, silloinkuin se lentää meistä. Siis, kymmenen vuotta pikku Göthildan Loppiais-päivän jälkeen, astumme me Valdemarsborg'in saliin.
»Te olette arvanneet oikein, eversti,« sanoi don Juliano, »ja minä en salaa, että ajatus lankoni kohtalosta on tehnyt minut suuressa määrin levottomaksi. Joku onnettomuus on varmaankin tapahtunut. Minä itse en siinä suhteessa epäile ensinkään ja joka päivä, joka kuluu, lisää minun tuskiani.
Halla on meillä peikko, joka kivikalliotakin kulkien on jättänyt siihen jäljet. Ja vuosia kuluu, ennenkuin aika saa ne poiskuluttaneeksi. Vihollista ei ole Suomalainen ikinä pelännyt, mutta suora hän on ja rinta rintaa vastaan hän taistella tahtoo; salaa-väjyvän kanssa hän ei osaa taistella, sitä hän pelkää.
"Kyllähän se sen sietäisi; siinä vaan aikaa kuluu tätä väliä kävellessä." Isäntä huomasi, että jo tulee paksusti ivaa ja sanoi: "Ei sinne tarvitse mennäkään, Kaisa sanoi, ettei ne lehmät pääse siitä hyppimään." "No, eiköhän mitään muuta työtä löytyisi", sanoi toinen renki, seisottuen totisena kuuntelemaan. Toinen renki kääntyi selin, kun rupesi naurattamaan.
Kainaloita sanoja puhui hän herjaajaa vastaan ja lopetti lauseensa sanoilla: 'Ennenkuin kuluu kymmenen vuotta, kelpaa sinulle huonompikin muona, vaan tiukassa taitaa silloin eineesi olla. Armoleipä on vieläkin katkerampaa kuin tämä, varsinkin kuin sitä vieraan katon alla ihan itsekseen saa nauttia.
Päivän Sana
Muut Etsivät