Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
Kuinka aika kuluu, en tiedä, ennenkuin vaimo-lapsukaiseni vanha kumppani herättää minut. Tavallista levottomampana pyrkii se ulos huoneestansa, katselee minua, astuu oven luo ja inisee päästäksensä ylikerrokseen. "Ei tänä yönä, Jip! Ei tänä yönä!" Se tulee verkalleen takaisin luokseni, nuolee kättäni ja nostaa himmeät silmänsä kasvojani kohden. "Oi Jip! Kenties se ei tapahdu koskaan enää!"
Niin hän yönsä vuorella viettää, eikä kuulu hänen huuliltansa valitusta milloinkaan; ei nouse, ei vaivu huokauksista rukoilevan povi. Niin kuluu synkeä yö, mutta aamun koittaessa tempaisee hänen taasen luoliinsa armoton peikko. Tuskinpa oli sata aurinkoa ehtinyt valkaista maata, ennen kuin nuorukainen, neidon lemmitty, palasi iloisena kotiinsa matkaltaan.
"Pian kuluu puoli ja kokonainenkin vuosi", lohdutti hyvä poika, "ja sitte, rakas äitini, on meillä yhteensä pieni summa, joka meitä on auttava pieneen maatilaan. Ajattele iloasi, kun voit pitää kanoja, hanhia ja sinun viehättävä äänesi aamuisin ja illoin kutsuu ne kokoon, antaaksesi heille ravintonsa. Sinä olet jo kauvan semmoista toivonut, älä sentähden ole surullinen eromme lyhyellä ajalla."
Sehän vallan erinomaista!" Herra Wallenbergin sanoissa oli huonosti peitettyä ivaa. Kruununvouti Wirsén puuttui puheeseen: "Vedon määräaika kuluu umpeen oikeastaan vasta perjantaina. Meidän tulisi sopia, miten on meneteltävä, jos Malmfeltin ratkaisu ei tänään vielä olisi tyydyttävä." "Kernaasti Malmfelt saa minun puolestani kutsua meidät tänne vaikka joka päivä perjantai-iltaan saakka.
Haarikasta ryypättiin piimää aina väliin. Suola se on, joka miehen sitoo, virkkoi Mikko. Se on totta se, että suola se miehen sitoo, myönsi Janne. Suolan turvin siellä tuolla tukkijoella pitää henkeä pitää. Silakka olkoon vaikka kuinka viheliäisen ja jo eläimen läpi kulkeneen näköinen, niin sitä pitää vaan niellä. Siellä kai rahaa kertyy, kun ruuassa niin vähän kuluu? kysyi Auno.
Paina sormus sormeeni... Jos viisi minuuttia kuluu ... eikä kohtaloni sillä ajalla muutu ... niin että sormus osoittaa voimaansa ... niin se on sinun ... muuten ... se on minun! Synnillinen, surullinen taikausko! sanoi Kreeta. Ja sillä ehdolla siis annatte minulle sormuksen vapaaehtoisesti? Annan.
SKULE HERTTUA. Ei, ei, käyttäkää aikaa; näen, että se kuluu kiireesti, ja minulle on sanottu, kuninkaankin tänne tulevan. NIKOLAUS PIISPA. Niin, kuningas tulee; siitä parhaiten näette, että minä valvon teidän asiatanne, vielä nytkin. SKULE HERTTUA. Mikä on teidän tarkoituksenne?
»Ihmiset sanovat, että aika kuluu kuin virta» tuumaili Erkki miettivästi. »Ei se minusta kuitenkaan mene niin pian.» »Ei minustakaan.» Eevi oikaisihe melkein loukkautuneena. »Me olemme jo niin monta monta vuotta yhdessä leikkineet, emmekä vielä ole tulleet tään suuremmiksi.» »Ehkä se menee, kun tulen kouluun.»
"Nyt on viimeinen ilta, ennenkuin taas lähdemme luikertelemaan... Huomenna nostamme me ankkurimme, sentähden poikkesin sisälle sanomaan teille jäähyväiset, Sally!... Niin, aivan niin, huomenna nostamme me ankkurimme" vakuutti hän hieman kaipausta osoittavalla äänellä "Tämä on viimeinen olutsarkkuni täällä, ja siihen kuluu aikoja, ennenkuin sitä minulle tarjoavat noin kauniit kädet kuin Sally Frankfurterin! noin hienoa kättä ja noin säihkyviä silmiä ei ole pohjoisnavalla!"
Sitäpaitsi on työnsä terveydelle parempi, kun päivänsä kuluu erilaatuisissa töissä, joita toimittaissaan hän voi olla liikkeelläkin, kuin jos hän kumarruksissaan istuu koko päivän samassa työssä.
Päivän Sana
Muut Etsivät