Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Häntä ovat pyytäneet viipymään huomiseen ja pitämään jumalanpalvelusta Lieksan kentällä. Sielläkö kentällä, jonka luota ukko löysi sen majurin kultarahan? kysäisi Annaliisa. Saatuaan myöntävän vastauksen juoksi tyttö Pentin luo ja katsoi häntä rukoilevasti silmiin. Näytäpä sitä, Pentti, sanoi hän. Ei se ole minulla enää. Minä viskasin sen tuleen, kun poltin risuja Sormulan pellolla.
Nyt minun asemani on tuhat vertaa tukalampi kuin seitsemän vuotta sitten, sillä silloin minä olin yksin, jota vastoin minulla nyt on neljätoista lasta, vaimo, anoppi ja appi. Seppä pudisti päätänsä ja tuumi hetken aikaa. Sitten hän ojensi hänelle kultarahan ja sanoi: Ystävä parka, ota tämä raha ja osta itsellesi nuora!
Ja tuskin oli Severin kääntänyt selkänsä, niin huusi hän puoli-ääneensä hänen jälkeensä: "Min'en ota mitään lahjaksi", ja viskasi samassa kultarahan hänen peräänsä.
Seuraavana päivänä hyvin varhain Morgiana meni erään rehellisen, vanhan suutarin luo, joka aina ensimäisenä istui torin varrella työssään. Hän tervehti häntä ja pisti hänelle kultarahan kouraan. Suutari, jonka koko kaupunki tunsi Baba Mustafan nimellä, ja joka oli suuri leikinlaskija, katseli tarkkaan rahaa, ja huomatessaan sen olevan kultaa, hän sanoi: "Soma käsiraha! Mitä käskette?
Nainen meni salaa tämän luoksi, laski ison kultarahan hänen käteensä ja sanoi: "Hussein Baba, ne kolme prinsessaa, jotka ovat torniin suljetut ja valitettavasti ilman minkäänlaisia huvituksia, ovat kuulleet puhuttavan niiden kolmen Hispanialaisen ritarin soitannollisesta taidosta ja haluavat suuresti saadakseen kuulla heidän taitoansa.
On minulla vielä vähän annettavaa, sanoi vihdoin vieras ja pani lumelta löytämänsä kultarahan pöydälle Inkerin eteen. Ei se ole meidän. Minun miehelläni ei ollut tuommoista, sanoi Inkeri katsahtaen välinpitämättömästi kultarahaan. Toiset sitä uteliaasti tarkastivat. Tuommoinenhan se kuuluu olevan majurin noitakalu, sanoi Silja arasti ja vetäysi etemmä pöydästä.
Mutta tuossa on hattunne. HILLERI. Sepä hyvä. Päättä sitä kyllä toimeen tulee, vaan hatutta ei. TARJOILIJANEITI. Mutta kuulkaa, Hilleri. Miksi tätä herraa oikein karahteerataan? HILLERI. Herra pankkiiriksi. TARJOILIJANEITI. No sitähän minäkin, että se ei ole mikään mökinpoika, kun antoi juomarahana kultarahan. Nuo sille äsken kukko muni. TARJOILIJANEITI. Herra jesta! Ja jättää tuolla tavoin.
Hyvä henki sanoi: 'Kultaraha ei ole sinun, anna se takaisin omistajalleen! Paha henki sanoi: 'Sinulle on annettu kultaraha, sentähden se on omasi! Minä en tiennyt mitä tehdä. Viimein panin maata. Vaan hyvä ja paha henki ovat riidelleet koko päivän, etten ole saanut rauhaa, ja sentähden tuon minä takaisin kultarahan." Keisari Rudolf Habsburgilainen.
MALCOLM. Ma kiitän, tohtori. MACDUFF. Mik' on se tauti? MALCOLM. Sanovat sitä riisiks. Olen usein Tuon hyvän kuninkaan tääll' Englannissa Tekevän nähnyt tuota ihmetyötä. Ties miten taivasta hän suostuttaa; Mut kovin koiteltuja, joita vaivaa Ajokset, haavat, surkeoita nähdä, Joit' ei voi lääkär' auttaa, parantaa hän, Ripustain kultarahan sairaan kaulaan Rukouksin hartahin.
Joku yksinäinen, harmaapartainen puistonvartia sattui heidän tielleen. Tuli kuin itse Versailles'in tonttu. Johannes pisti hänen käteensä kultarahan hänestä päästäkseen ja vartia hymyili heidän jälkeensä suopealla, onnittelevalla ilmeellä kuin olisi tahtonut sanoa: Sellaista se on. Sellaista se on ollut joka kesä. Ja tulee olemaan niin kauan kuin on aurinkoa ja nuoria ihmisiä maailmassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät