Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
"Purppura värjää valkoiset purjeemmekin ja kaikki aseet välkkyvät kultana. "Katso, miten etelätuuli pullistaa kuningas Thidrekrin lipun. Pohjolaan viittaa tuuli, ikäänkuin se tietäisi jumalien tahdon. Ylös, veli Harald, nostata laivojesi ankkurit. "Oikaise peräsin, käännä lohikäärmeen keula.
Kuitenkin saatan erehtyä, ja kenties pidän pelkkää kuparia kultana ja lasipalasia jalokivinä. Tiedänhän kuinka herkät olemme erehtymään itsemme suhteen, sekä kuinka epäiltävinä ystäviemmekin arvostelut ovat pidettävät, silloin kun ne ovat meille suotuisat.
Kuin kaksi kukkasta lammin rannalla, joiden valkoiset ummut ujoina aukenevat toisensa edessä ja autuaina kumartuvat, valkoinen lehti valkoiselle värjyvälle lehdelle. Sydän liikkuu kultana, sulaneena ihanana kultana. Onko muuta oloa, kuin värjyä, tuntien sitä toista rinnallansa?
»Tuli tarttui jo avojalkahan, hän nyykäytti viestin riutuvan, savu musta jo kuolinvaippansa loi, savun keskeltä kultana äänensä soi, tuli tohisten karkasi korkeuteen, hänen äänensä helkähti hopeiseen, ma korvani peitin, ma huusin silloin: 'Tää laulu milloin on päättyvä, milloin?» Hän paennut kuolinpaikalta kauhuissaan. Tuo ääni seurannut hänen askeliaan.
Jos hän tämän vanhanpiian naisi, niin olisi hän onnen reessä; jos olisimme hänet saattaneet Isabellan kanssa yhteen, niin olisimme ärsyttäneet hänen niskaansa De la Marck'in, Burgundin, Ranskan kaikki, jotka vaativat itselleen oikeuden määrätä tämän tyttösen kohtalon. Ja koska tämän hupakon rikkaus pääasiallisesti on kultana ja kalleina kivinä, niin olisimme mekin siitä saaneet osamme.
Totuus on kotelo, toukka ja perho!» Taa korpien päivä painuu, vesi kultana kimmeltää, mut kultaisempina kaislat ja salmet ja saaren pää. Ah, rinta rauhaton, jospa levon täältä se löytää vois ja muistoistaan jos pääsis eik' ollut toivoja ois! Tuon auringon kullan kenpä vois kätkeä sydämeen ja itselleen olla outo kuin kaislat ja välke veen! Hiljaa, hiljaa, sydänparka!
Kaks askelta kerrallansa he käyvät ja nykivät sitten taas kumpikin haaralleen. Mut lopulta herroista toinen kuin lyötynä vaikeneepi ja, äkkiä, kiskaisten helohelmisen hansikkaansa, sen heittää ylpeästi tuon toisen etehen. Tietysti nyt tartutahan florettiin, mi auringossa ui kultana kimaltain. Noin alkavat kultapuikot tutun, hilpeän karkelonsa, noin kilisten vastakkain.
Eilen oli hänen sanoissaan niin paljon viehkeyttä, niin paljon sydämen hyvyyttä. Kuinka sydämellisesti hän minua kohteli, kuinka hän minua hyväili, kuinka hän sydäntäni rohkaisi! Oi, kuinka paljon viehkeilemistä kutsuukaan onni esihin! Ja minäkö?... Minä pidin kaikkia kultana, minä ajattelin, että hän... Mutta, Jumalani, kuinka saatoin minä ajatella!
Päivän Sana
Muut Etsivät