Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Ota kultaiset avaimet Renkahalta reieltäsi, Aukaise Tapion aitta, Metsän linna liikahuta Minun pyyntöpäivinäni, Erän etsoaikoinani! Metsän piika pikkarainen, Simasuu Tapion neiti!
Heti kun se on tullut valmiiksi, olen minä aikonut sinne tarjoutua. OLAVI: Ja peittää huntuun kultaiset suortuvasi? Oletko tarkoin miettinyt, mitä aiot tehdä, Elina? Kenties vielä kerran kadut päätöstäsi? ELINA: En. Minulla ei ole mitään iloa elämästä. Eikä kukaan kaipaa minua. Minä olen niin tarpeeton kaikkialla. OLAVI: Isäsi tarvitsee sinua kuitenkin, Elina?
Mutta kaikki kultaiset aamunsäteet, jotka mailla, metsissä ja merellä karkeloivat, hyppivät hilpeinä kukalta kukalle ja kuiskasivat heille: Nuo kaksi eivät eroa milloinkaan. Ettekö näe, että he rakastavat toisiaan?
Nyt, kultaiset veljet, veitsi, kirves tai halko, ja yksi kaikkia vastaan ja kaikki yhtä vastaan kuin seitsemän sonnia! Olkoon menneeksi! Halko on aseeni; tuohon visapäiseen tartun minä, ja syyttäköön hän itseänsä, jonka pääkuori saa siitä päreen. Ottakaa halkonne, pojat, ja astukaa esiin, jos on teissä miehen vastusta. EERO. Tässä seison aseissa, vaikka vähän matalampi muita.
Semmoiset olivat kultaiset kesäpäivät Roaring Campissa. Työ ei koskaan ennen ollut sujunut niin helposti. Lykky heitä suosi, sen tiesi jokainen. Kaivamiset antoivat mahdotonta voittoa, leiriin ei laskettu yhtäkään vierasta; omaa onnea piti muka akkiloida. Postinviejä ainoa yhdysside leirin ja muun maailman välillä tiesi jutella kummia.
"'Nyt tulee itse armollinen majesteetti vastaan', sanoo Katrin tädin poika hätäisesti. "'Terve tulemasta', sanon minä ja jopa kiitääkin vastaamme kultaiset vaunut. Niissä istuu oikealla puolen itse armollinen esivalta ja nuori herra ja perintöprinssi vasemmalla. Hatut pois päästä, se on tietty se.
Siellä vartoo kultaseni, Sinä pääset tallihin. Toivo. Kun ihmislapsi on murheissaan, Ja sydän huolivi tuskissaan, Kun mailman myrskyt ne raivoaa, Oi, mistä hoivan hän saa? Pois unet haihtuvi kultaiset, Kut lasna mull' oil niin herttaiset. Nyt elon viimat ne viiltelee, Ja riemut pois rientelee. Yks enkel vainen on rinnassani, Jon Luojan armosta luoksein sain, Se syömmen laulaavi lepohon.
Emme ole vielä löytäneet sitä taloa, jossa kultaisen ajan paimen-runo on esitettävä. Se on jossakin keijukaisten maailmassa ja ilmaantuu varmaankin eteesi yhtä äkki-arvaamatta, kuin kultaiset linnat muinoin hurskaille ritareille lumotuissa metsissä. Eilen menin Jim'in kanssa alas höyry-aluksen luo, nähdäksemme neiti van Arsdel'in ja serkkusi lähtevän Europaan.
Monelle kyllä suotu On riistat, aartehet, On maat ja valtakunnat Ja linnat kultaiset; Ja huolin, kyynelsilmin He päivää alkavat, Jon koille kiitosvirtes Sä soitat riemuisat! Kyll' ihmislapsi hylkäis Sun halvan olentas; Ei kiittele hän Luojaa, Vaan ain' on vaateljas. Sun hento henkes sortaa On hänen vallassaan Tok' onneas sä kiität, Hän kiroo onneaan. Miks nurkuin taivahille Hän kylmän silmän luo?
Ei ollut muuta koristusta, kuin ne kultaiset morsius-kruunut, jotka aamu-auringon säteet kietoivat heidän päähänsä ei muita saattajia kuin korkealla ilmassa liitelevä kotka. Mutta heidän povessansa majaili kalliisti maksettu, todellinen, sanomaton onnellisuus.
Päivän Sana
Muut Etsivät