Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
Koska viimein sammunut on liekki, Kohden immen kotoo kulkee mies, Uljaal mielel, säteileväl silmäl Halki salojen hän astelee. Näkyy huone mäntymetsän suojas, Akkunat sen lempeest katsahtavat. Käyskelee hän keltasantast tietä, Impi kaunis häntä vastaan käy. Mutta miks niin röykkeä on käyntins? Miks ei kuulu äänens helinää? Mikä penseys on niillä huulil, Katsannossa mikä talven kylmyys!
Net ne ovat, jotka panevat nuorukaisten silmät harhailemaan siten, että he tulevaisuutensa taulussa näkevät kirjoitettuna "huvitus ensin ja työ sitten", kun pitäisi olla: "työ ensin, huvitus sitten". Netpä senkin saavat aikaan, että tyhjän-päiten nähdään paljo vaivaa, juostaan kymmenenkin peninkuorma virvatulen perässä, sekä että toisinaan ei taas nähdä senkään vertaa, että tartuttaisiin onneen kiinni, vaikka se juuri kulkee aivan lähitsemme.
Ulos Panulan pihasta kulkee jono, läpi uhriportin, joka on koristettu lehvillä, yli alavan niittykannaksen, jonka kahden puolen tyynet vedet välkkyvät, ja alkaa siitä nousta uhrivuorelle leveää polkua, joka milloin lehtoon katoo, milloin kulkee aukean ahon laitaa, milloin vie harvan, viileän hongikon läpi.
Lumi umpeen polut sataa eksyttäen syöntä monta, tehden monta koditonta.... Mutta lumen tuolla puolla yläisella taivahalla tuhat kulkee linnunrataa; ne on teitä eksyneiden, tähti-usvaa enkeleiden, joiden osa tähtein alla oli lemmen vuoksi kuolla.
Mutta sydän, joka jo on elämän vihreän kevään kuluttanut, joka on toivoton, joka ei enää tunne kesää suonissaan, sellainen sydän on särkynyt ja se joutuu saman myrskytuulen heiteltäväksi, joka hellii vain veljiään. Silla ei ole tarjolla oksaa mihin tarttua, se ajelehtii paikasta paikkaan näin se kulkee myrskyn kynsissä, kunnes se on iäksi tomuksi muuttunut.
Kouvolasta Kymin tehtaalle kulkee yksinäinen metsäinen tie. Metsä on jylhä – ja yö on pimeä. Mäkeä ylös tulee ajaen tehtaan kassanhoitaja matkalla asemalle. Hänellä on työläisten niskoilta kiskottuja rahoja lompakossaan.
Vaan ei haihdu hangen alle valta Suomen vapaan. Ollaan siksi onnelliset taaton, maammon tapaan, joist' on monta mennyt meiltä, nukkuu nurmen unta uskossaan, ett' oisi Suomi vapaa valtakunta. Siksi terve teille, lehvät Suomen uskon urheen, kuusen-oksat Suomen kunnon, onnen ynnä murheen! Siksi terve, valkea mies Suomen Vapauttaja! Kussa kuljet, siellä kulkee Suomen rakkaus, raja. LEIRIN
Ja jos missä suksiparin näette, niin huomaatte myöskin likitienoilla sauvan, joka kulkee suksien varassa, kuten ainakin anoppi.
Mutta, puuttui Anna Sofia vilkkaasti puheeseen, entäs se, kun kaikessa onnistuu. Ajatelkaapa sitä, isoäiti! Yhä kasvaa sen suvun mahtavuus, ja jos sormus kulkee isältä pojalle, niin tullaan kuudennessa polvessa kuninkaaksi! Nyt se on jo kolmannessa tai neljännessä polvessa Torsten Bertelsköldillä.
Näin alkoi haastaa hyvä Mestarini: »Näetkö miehen, miekka kädessänsä, mi muiden eellä kuninkaana kulkee: hän on Homeros, laajin laulajoista, tuo toinen on Horatius, pilkkakirves, Ovidius kolmas, neljäs on Lucanus. Kun heille kaikille se nimi sopii, min äsken meille ääni huusi, mua he kunnioittavat, ja se on oikein.»
Päivän Sana
Muut Etsivät