Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Hyvänen aika, mitenkä minä tästä pääsen? sanoi Liisa ja jäi seisomaan. Kule puita myöten, sanoi Matti ja jatkoi matkaansa. Niin, vaan jos putoan ... elähän edes jätä! Etkä putoa! Eikä Liisa pudonnutkaan. Tulivat siitä niittyalangosta lehdon laitaan, lehdosta suon yli korpeen ja korven kulettuaan ylevämmille maille, jotka kohoamistaan kohosivat harjukankaaksi.
Koht' joudun minä matkaan, Ja annan teit', mun rakkaan, Kaikk' Herran haltuun tääll'; Ah, olkaat valmiit aina, Kyll' Herra armons' lainaa Ja yhteen auttaa viel'. Mutta kule hiljaa .. äitisi on nukahtanut. Miksi lepäsit niin vähän aikaa? Olethan jo valvonut monta yötä perätysten. En saanut unta. Hän tuossa taistelee kuoleman kamppausta, minä tässä elämän.
Ehee, ei sitä ole. Jos mieli päästä elämän puulle, niin kule metsässä: kuta synkempi korpi, sitä lähempänä elämän puu. M
Taivuta niskasi siis, ijes Herran on huokea kantaa, Taakka se köykänen on, jota Luoja olallesi nostaa. Vaivoja huojentain kule köyhien, orpojen luona! Pois huvitus luvaton jos on yksikin kärsivä raukka, Jonk' kova kohtalo vie vilun, tautien näljänkin tietä! Noita sa auttaen hoivaa, siinä se oikea polku! Siitä sä seppelehen helohelmiä hehkuvan voitat.
Hän oli ollut hyvin kärsimätön siitä, että hevonen ei kule tarpeeksi nopeasti, mutta nyt alkoi häntä hirvittää se ajatuskin, että hän lähestyi paikkaa ja voi pian tietää kaikki. Hän katseli katuvaisin silmäyksin ympärilleen. "Ah, ystäväni, älkää minua tuomitko! Jos te tietäisitte, miten minä kärsin!"
Päivän Sana
Muut Etsivät