United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olette siis oikein köyhä vaimo, niinkuin Mary sanoo." Niin olin, oikein köyhä vaimo, köyhempi kuin konsanaan olin ollut, ainoastaan yksi killinki kukkarossa, tietämättä mistä lisää saada. Kumminkin saattoi tämän lapsen läsnä-olo minut onnelliseksi. En voinut ottaa silmiäni hänestä, kun hän joka paikkaa tarkasteli, juosten toisesta toiseen täynnä uteliaisuutta ja mielihyvää.
Sitä ei Johanneskaan tiennyt. Mutta hän epäili, tokko Liisa viihtyisi täällä. Aivan varmaan, vastasi Liisa. Aivan varmaan sinun kanssasi. Ja kaupunkihan on kaunis. Eläisimme täällä kuin Herran kukkarossa. Luuletko todellakin? virkahti Johannes. Täytyy miettiä asiaa.
Kerran kun varastot taas olivat tyhjät ja vain jokunen kopeekka kilisi kukkarossa, päätti rva Maslowski hankkia itselleen kirjallista ansiotyötä ja selitti tytöille, että heidän nyt puolestaan myöskin piti miettiä keinoja, miten ylläpitää kotia ja auttaa häntä.
Niin elettäisiin kuin herran kukkarossa köyhiä autellen. Niin elettäisiin kuin Lattukin ja vielä paremmin... Meillä oli jo talo velaton ja tulot aina tarpeisiin riittivät. Vaan piti onnettomuus tavata tuota isää ja kuolo temmata Jannen... No se oli niin sallittu.» Mutta siitä hän palautui ajattelemaan, mitä juuri oli ajatellut, että kun niin olisi, ja johtui siihen aina lopuksi, miten nyt oli.
Kuinkas on maksun laita? HOPPULAINEN. Matti on kukkarossa tälläkin haavaa. Mutta uskonethan toki tuonvertaisen velaksikin? Ellen maksa minä, kyllä maksaa Aholan Antti, ja ellei hänkään maksaisi, niin kirkonkirves ja rautalapio, ne köyhän velat suorittaa.
Sitte vaihamma vajoja, Kahenkesken kaihojamme. Lennä, lennä lintu rukka, Lennä, pieni pääsky rukka, Lennä minun kaulalleni, Käy käsivarrelleni; Siinä säilyt sie paremmin, Olet onnella hyvällä, Olet kun kullan kukkarossa, Asut kun armahan povessa. Katso Kiesus karjaistani.
Mitä te tyhjää! Antaa pojan tulla! Menee se sinne kerran vielä kuitenkin. Kyllä minä hänestä huolen pidän! Mutta kuulkaas, keskeytti hän samassa, minulla ei ole lanttiakaan kukkarossa... Voiko kukaan vipata minulle ? Antti oli noussut ja lähti hoipertelemaan ovea kohti. Antti, kuule! Voitko sinä vipata minulle huomiseen asti parikymmentä markkaa?
Sain minä savisen saksan, Pahanpäiväisen pajarin Multatakka myötävänä, Savitakka saatavana, Kukon kullat kukkarossa, Taskussa kanan hopiat. Sain ma untelon urohon, Miehen tuulenmielellisen, Vielä villin viinanjuojan, Hurjan ostajan oluen; Kun tuon kaupalle lähetän, Kaikki juopi kaupukseni Saan saapi, tuhannen viepi, Vielä velkoa tekevi, Alttinoin kylän akoille, Polttinoin kylän pojille.
Vaan en tieä tihmallani, Tunne tuota tuhmallani, Tällä inhalla iällä, Katovalla kannikalla, Raha on Kurstin kukkarossa, Olut Kirstin kellarissa; Ei ole niinkun muuna päänä, Parempana päivänäni, Meit' oli miehiä jaloja, Moni poika ja pohatta, Me joimma joka kapakan, Joka kannun kallistimma, Joka pullon pullistimma, Lekkerinki leilatimma, Saimma kuhmut kulmillemme, Sinimarjat silmillemme.
istuu isän polvelle ja silittää hänen hastaan, taasen kyökkiin kiiruhtaapi. Kummaksuen lastaan katsoo ukko rovasti ja hiljaa hymähtääpi. jotakin hän arvaa, enin arvoitukseks jääpi. Mutta miss' on taideniekka? Miksei täällä, jossa päiviä, viikkoja elänyt on kuin kullan kukkarossa? Hetken työnsä seurassa hän vielä viettää tahtoi. Huomenna sitä kaikki kansa katsella jo mahtoi.