United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
MURHAAJA. Glosterin herttuan kukkarossa. MURHAAJA. Ja kun hän avaa kukkaronsa maksaakseen palkkamme, niin lentää omatuntosi matkaan. MURHAAJA. Vähät siitä! Menköön vaan! Ani harva, jos kukaan, siitä huolii. MURHAAJA. Entä, jos se tulee takaisin sinuun. MURHAAJA. Minä en rupea sen kanssa tekemisiin; se tekee miehestä pelkurin.
EDGAR. En huhuun luottaa tahtonut; nyt näen sen, Ja sydän multa murtuu. LEAR. Lue! GLOSTER. Kuin? Näillä silmäkuopillako? LEAR. Ahaa! Onko laita semmoinen? Ei silmiä päässä! eikä rahaa kukkarossa? Silmät raskaat ja kukkaro kevyt. Ja kuitenkin näet, miten mailmassa käy. GLOSTER. Sen näen tuntemalla. LEAR. Mitä? Oletko hullu? Voi sitä nähdä, miten mailmassa käy, silmittäkin.
Siemenet on kukkarossa ... tällä retkellä hakkaan, poltan, vierrän ja kylvän, nuo rinteet kasvavat, vaikka puhtaaseen, ruopimattomaan soraan ripauttakoon.
Perunoita oli kellarissa enemmän kuin talon tarpeet vaativat; hän myi niitä liikenevän osan ja sai 25 ruplaa. Viljaa, etenkin ohria, oli myöskin enemmän kuin tarvittiin, niitä hän myöskin myi ja sai 20 ruplaa. Mullikasta sai hän vielä 15 ruplaa; 60 ruplaa oli nyt kukkarossa. Vuokra talosta oli jo keväällä maksettu; hän pani sentähden 50 ruplaa kasvulle.
Niin kauan kuin rahaa on kukkarossa, hoetaan: Oi, kuinka paljon minä sinusta pidän! Mutta sinun sanasi olivat oikein paikallansa". Anni katsahti vilkaisemalla Lents'iin silmiin, ja Lents painoi silmänsä alas. Petrovitsch jatkoi: "Kenties on se hyväkin asia, että vielä jonkun aikaa näin istumme yhdessä; ei ole tietoa, kuinka pian meidän täytyy kuolla!
Mitä sinä alinomaa mainitset tuota kelloa? Henrikson. Totta kai. Se kun on hyvä kello! Ilmanko se onkin lyömäkello! Kelloseppä näet tahtoi ottaa kukkaron kellosta... Ei, kun kellon avaimesta... Ei, kun kellon kukkarosta... Ei .. en tiedä itsekään mitä sanon. Loviisa. Minä tiedän: Kello oli kukkarossa... Emma. Ei, kun kellonavain oli kukkarossa... Heinonen.
Miks on summat summattomat Toisen taskuhun tupattu, Eikä penni pienempikään Kestä toisen kukkarossa? Miksi maat möhömahoille Onpi annettu osaksi, Talonpojan tarpeheksi Liuska liiaksi luettu? Miks on virkut virkamiehet Kestilöissä, kelpo reimat, Toimissansa torkkuvaiset? Miks ei papit paljon usko Sanojansa, saarnojansa? Miksi mestarit monesti Kulun saavat kelvottoman?
Niin teitte, armollinen herra. Siinä kukkarossa oli kuusikymmentä pistole'a, missä on se nyt? Se toimitettiin kansliaan, armollinen herra: luultiin sen sisältävän väärää rahaa. No niin, hanki takaisin kukkaro, ja ota ne kuusikymmentä pistole'a. Mutta, armollinen herra, kanslia ei anna takaisin enää mitä se on saanut käsiinsä.
Mutta kun tämä Kaisaparka joutui leskeksi kolmen pienen lapsen kanssa, niin entinen rovasti, eli oikeammin rovastinna, otti tämän siihen Jahtirannan mökkiin asumaan ja siinähän tämä on nämä leskivuotensa elänyt, kuni herran kukkarossa. Ja entinen rovasti jos olisi elänyt niin rovastinna kyllä olisi Kaisan ihan sylilapsenaan kantanut elämän halki, se niin piti tästä Kaisasta.
Leipämies merestä nousi, Leipä suuna, leipä päänä, Leipä kukkaro käessä, Leipä kihlat kukkarossa. "Tules mulle neiti raukka Leipämiehen puolisoksi!" "Tulenpa minä sinulle, Sek' on suotu, jotta luotu, Jotta koissa kasvateltu, Leipämiehen puolisoksi." Aholla itkijä. Immikkö aholla itki, Heinätiellä hellehteli, Kirjavaisella kivellä, Paistavalla paaterella.