Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Olivathan muutkin naiset panneet parasta päällensä täksi päiväksi, mutta heistä liian selvään näkyi, että olivat harvinaispuvussa ja tunsivat itsensä siinä hiukan vieraiksi. Hän siihen sijaan kantoi aistikasta ja hienoa pukuaan semmoisella tottumuksella ja huolettomuudella, että heti huomasi kuinka kotiutunut hän siinä oli. Kukahan lienee tuo nainen? Onko hän suomalainen? kysyin itseltäni.
"Ota vaan, kyllä sä minulta saatat ottaa. Onkos uudistalokas sinun holhojasi?" "On kyllä". "Olisi hän voinut tehdä vähän viisaamminkin, kuin panna sinua hanhia paimentamaan. Jumalan haltuun!" Rattaat vierivät tiehensä ja Amrei piteli rahaa kädessään. "Kyllä sen minulta saatat ottaa... Kukahan se on, joka niin sanoo, ja miks'ei hän ilmoita nimeään? Kas sehän on groshen-raha ja lintu kuvattu päälle.
Kukahan on uskaltanut puheitamme salaa kuunnella," kuiskasi Klaara Jullen korvaan, mutta samassa esiintyi pehkon takana ollut nainen vakavilla askeleilla, ilo kasvoilla kuvattuna, rakastavaisten eteen ja sanoi, syvään kumartaen: "hyvää iltaa!"
FIINA. Siellä on eräs herra, jolla on asiata assessorille. VILANDER. Taas! Elä laske häntä sisään. Sano että makaan. FIINA. Se on hieno herra ja niin kohtelias. VILANDER. Kohtelias? Kukahan se on? No, antaa hänen tulla. Onko se assessori Vilander, jonka kanssa minulla on ilo puhua? VILANDER. Kyllä se minä olen. ASIANAJAJA. No, sepä hauskaa, oikein hauskaa!
Neiti Pilo ei vastannut, mutta ajatteli mielessään, että vaikka Regina tahtoisi ripustaa avaimen kassakaappiin, ei hän, Pilo parka, panisi vastaan. "Kukahan on vienyt avaimen?" jatkoi Regina neiti ja katseli tutkivasti ympärilleen hakien pahantekijää. Kukaan ei vastannut, mutta kaikki olivat huolestuneen näköisiä ja pitivät tapausta ennenkuulumattomana.
Koska en kuitenkaan mielestäni ollut tehnyt niin suurta pahaa, etten sanoa uskaltaisi, niin kysyin vaariltani, joka seisoi pihalla, niinkuin hän tavallisesti seisoikin, jos sattui olemaan kotona silloin, kuin karja kotiin tuotiin ja naisten haltuun suitsutarhaan laskettiin: Kukahan se vanhanlainen, iso ihminen on, joka pikku-lammin rannalla töllissä asuu?
"Kukahan tuon noin korean poian meille toi?" huudahti viisi vuotias Ida. "Jokohan se tulee huomenna kanssamme ulos juoksemaan?" jatkoi häntä nuorempi Kalle iloissaan.
Ja vielä yksi sana lisäksi jos teidän tulisi pakko selvittää itseänne unen horroksista ja kukahan täällä Skotlannissa voisi olla varma saavansa kahdeksan tuntia peräkkäin olla rauhassa? sitten haistakaa pulverirasiassa olevaa väkevää ainetta.
Olkoot sitten Jumala ja kaikki pyhät sinun kanssasi sanoi kirkkoherra huolistuneena, sill'aikaa kuin vanha Marianne kaikessa hiljaisuudessa pisti joitakuita hyviä palasia Wapun taskuun. Hetken aikaa viipyi Wapun jalka tuolla kynnyksellä, joka oli tullut hänelle rakkaaksi sen jälkeen kävi hän hiljaa eteenpäin läpi ihmis-joukon, joka kummastellen katseli hänen jälkeensä. Kukahan tuo oli?
"Joku meiltä kuolee, kukahan lienee, vaan ilman ei se mene tämä syksy. Kyllä minun uneni ennen on toteen käyneet", tuumi Taavetin äiti, istuen nurkassa ja nojaten päätänsä lämpöiseen uuniin. "Enhän vaan minä", sanoi Mari. "Enkä minä" sanoi Hanna. "Kukaties minä", sanoi Esteri. "Pikemmin se olen minä", Liisa, nuorin tytär hökäisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät