Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
*Rebekka*. Niin, rakas rehtori, en tahdo kieltää, että *Kroll*. Hyvä neiti, ei siinä ole mitään moitittavaa. Ei, mitä teihin tulee. *Rebekka*. Ei niin, samaa minäkin. Pitäähän minun seurata aikaani. Tuntea
*Brendel*. Muutamista muistoista huolimatta en tahtonut kulkea Rosmersholman ohi, pikimältäni käymättä sinua tervehtimässä. *Rosmer*. Täällä olette nyt sydämmellisesti tervetullut. Olkaa varma siitä. *Rosmer*. Neiti West. *Brendel*. Luultavasti joku hyvin likeinen. Ja tämä tuntematoin ? Virkaveli, huomatakseni. *Rosmer*. Rehtori Kroll. *Brendel*. Kroll? Kroll? Odotappas.
Muuten ette olisi niin järkähtämättä vuodesta vuoteen voinut pyrkiä täällä päämaaliinne. Niin niin, sen te nyt olette saavuttanut. Te olette saanut hänet ja kaikki täällä valtaanne. Mutta perille päästäksenne ette ole empinyt tehdessänne hänet onnettomaksi. *Rebekka*. Se ei ole totta. Minä en ole sitä tehnyt. Te itse olette tehnyt hänet onnettomaksi. *Kroll*. Minäkö!
Sellainen ihminen, epäsiveellisen elämän tähden erotettiin opettajatoimestaan ! Sellainen tässä kansanjohtajaksi! Ja se käy laatuun! Käy kun käykin! Nyt hän aikoo laventaa lehteään, kuulin. Sain varmalta taholta tietää, että hän hakee taitavaa apulaista. *Rebekka*. Se minua kummastuttaa, että te ja teidän ystävänne ette tee mitään häntä vastaan. *Kroll*. Niinpä me nyt juuri aijomme tehdä.
*Kroll*. Te rakkaat, kunnon ystävät! Vast'edes tulen joka päivä luoksenne. Niin, muistakaa nyt vaan pitää sananne. Kuule, Kroll, minä olisin hartaasti suonut, ett'ei kanssakäymisemme olisi koskaan keskeytynyt. Olethan sinä ollut aivan kuin luonnollinen neuvon-antaja minulle koko tuttavuutemme ajan. Aina ylioppilasvuosistani alkaen. *Kroll*. No niin, ja sitä oikeuttani minä pidän suuressa arvossa.
Niin, sinä olet saanut itsellesi kodin, sinä, Rosmer. Ja minä olen menettänyt kotini. *Rosmer*. Elä sano niin, ystäväni. Se mikä nyt on särkynyt, paranee kyllä kerran. *Kroll*. Ei koskaan. Ei koskaan. Itu jää pohjalle. Ei koskaan enää olot tule entiselleen. *Rosmer*. Kuuleppas nyt, Kroll. Me kaksi olemme olleet hartaat toverit niin monta, monta vuotta.
Oh, Rebekka, minä näen kasvoistasi, että *sinä* kielsit häntä sitä tekemästä! *Rebekka*. Hän oli saanut päähänsä, ett'ei hänellä lapsettomana vaimona, ollut oikeutta olla täällä. Ja sitte hän luuli velvollisuutensa vaativan häntä tekemään tilaa. *Rosmer*. Ja sinä sinä et tehnyt mitään, saadaksesi häntä siitä luulosta? *Rebekka*. En. *Kroll*. Te ehkä vaan vahvistitte häntä luulossaan? Vastatkaa!
*Rosmer*. Mitä tämä on? *Rebekka*. Minä kerron vaan. Muuta ei tarvita. *Rosmer*. No! *Rebekka*. Tultuani tänne Lapista tohtori Westin kanssa, aukeni minulle, mielestäni uusi, suuri, avara maailma. Tohtori oli opettanut minulle yhtä ja toista. Kaikki ne hajanaiset tiedot, jotka minulla siihen aikaan oli elämästä. Silloin *Kroll*. Silloin ? *Rosmer*. Mutta, Rebekka, tämänhän minä jo tiedän.
*Kroll*. Minä tahdon ainakin suorittaa asevelvollisuuteni kansalaisena. Ja minusta on jokaisen isänmaan-ystävän, jokaisen tosihyvää harrastavan miehen velvollisuus tehdä samoin. Näetkös siksi oikeimmin olen tullutkin tän' iltana luoksesi. *Rosmer*. Hyvä ystävä, mitä sinä tarkoitat ? Mitä minun pitää ? *Kroll*. Sinun pitää auttaa vanhoja ystäviäsi. Tehdä samoin kuin me muutkin.
Minusta se sopisi hyvin. Niin, niin, niin. Se sopisi mainiosti. Juotteko teetä kanssamme tän'iltana. *Kroll*. Kiitos, juon kyllä. Olen aikonut viipyä täällä. Minun täytyy, näet, keskustella Rosmerin kanssa eräästä asiasta. Ja sitte, neiti West, ett'ette taas rupee päättömiä pelkäämään, pistäyn minä täällä tuon tuostakin, niin kuin ennen muinoin. *Rebekka*. Niin juuri, tehkää se.
Päivän Sana
Muut Etsivät