United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se olisi tosiaankin arvokas tehtävä sille miehelle, jonka kanssa suku kuolee. Ei, jätä sinä sellaiset hommat. Se ei ole sinulle soveliasta työtä. Sinä olet luotu hiljaiseksi tiedemieheksi. *Rosmer*. Niin, voi niinkin olla. Mutta minäkin tahdon kerran olla mukana elämän taistelussa, minä myös. *Kroll* Tiedätkö, mitä se elämän taistelu tulee olemaan sinulle?
Se tulee olemaan ottelu elämästä ja kuolemasta kaikkien ystäviesi kanssa. Ei suinkaan ne kaikki ole yhtä kiihkomielisiä kuin sinä. *Kroll*. Sinä olet herkkäuskoinen ihminen. Ihan kokematoin ihminen. Sinä et aavista kuinka äkkiä myrsky karkaa kimppuusi. *Matami Helseth*. Neiti lähetti kysymään . *Rosmer*. Mikä on?
*Rebekka*. Minulla on se paikka, jonka tahdon, herra rehtori. *Kroll*. Niin kyllä töiden puolesta, mutta ei Hävetkäähän toki rehtori Kroll. Kuinka voitte laskea leikkiä sellaisista asioista? *Kroll*. No niin, Johannes Rosmer näyttää tosin saaneen kyllänsä avioliitosta. Mutta kuitenkin *Rebekka*. Tiedättekö minun täytyy melkein nauraa teille.
*Rosmer*. Vapauden työhön minä tahdon liittyä. *Kroll*. Niin, sen kyllä tiedän. Niin sitä kutsuvat sekä villityt että villitsijät. Mutta uskotko sitte sen hengen, joka nykyään on myrkyttämäisillään koko yhteiskunnallisen elämämme, voivan vapauttaa meitä. *Rosmer*. En minä liity vallalla olevaan henkeen. En kumpaankaan taistelupuolueesen. Minä koetan koota ihmiset joka puolelta.
Minun kodissani, jossa aina on vallinnut kuuliaisuus ja järjestys, jossa vaan yksi ainoa yhteinen tahto on määrrännyt *Rebekka*. Mitä vaimonne tästä arvelee? *Kroll*. Niin, nähkääs, se nyt on kaikista uskomattominta. Hän, joka aina sekä suurissa että pienissä ollut samaa mieltä kuin minäkin, aina hyväksynyt kaikki minun tuumani hän on tosiaan melkein lasten puolella monessa asiassa.
*Kroll*. Niin, sitte kun te ensin olitte lumonnut hänetkin. Tai voitteko kutsua ystävyydeksi sitä tunnetta, joka hänet valtasi. Se kääntyi hurmaukseksi jumaloimiseksi. Se muuttui miksi sitä sanoisinkaan jonkinmoiseksi luonnottomaksi rakkaudeksi. Niin, se on oikea nimitys. *Rebekka*. Olkaa hyvä ja ajatelkaa missä tilassa sisarenne oli.
*Kroll*. Tarkoitatteko sillä, että ! Te myöskin, rehtori Kroll. Mutta, kaikki on tuleva ilmi. Sinä, Rosmer, olet viaton. Et sinä, vaan minä houkuttelin ; tulin houkutelleeksi Beaten harhateille Rebekka! Harhateille! *Rebekka*. Niille teille, jotka johtivat Myllykoskeen. Nyt sen tiedätte kumpikin. Mutta minä en ymmärrä . Mitä hän sanoo? Minä en ymmärrä sanakaan ! *Kroll*. Niin vai, niin.
Antakaa minulle anteeksi. Hyvästi! Kroll! Näin ei ystävyytemme saa loppua. Huomenna tulen luoksesi. Elä astu jalallasikaan minun kynnykseni yli! *Rosmer*. Vähät siitä, Rebekka. Me kaksi kestämme kyllä. Me kaksi uskollista ystävää. Sinä ja minä. *Rebekka*. Mitä luulet hänen tarkoittaneen, sanoessaan: hyi? *Rosmer*. Elä siitä välitä, ystäväni. Ei hän itsekään uskonut sitä mitä sillä tarkoitti.
Tiedusteleppas vaan, mitkä mielipiteet radikaaleissa vallitsevat, sekä täällä pitäjällä että siellä kaupungissa. Et löydä rahtuakaan muuta kuin samaa viisautta, jota «Wälkyttäjä» saarnaa. *Rebekka*. Niin kyllä, Mortensgård vaikuttaa paljon moneen näillä seuduin. *Kroll*. Niin, sanokaas muuta! Mies, jolla on niin tahrainen entisyys.
*Rebekka*. Koetinko minä saada teitä ! *Kroll*. Koetitte niin. Nyt en ole enää niin hupsu, että uskoisin teidän puolellanne olleen rahtuakaan tunnetta. Te tahdoitte vaan hankkia itsellenne pääsyn Rosmersholmaan. Saada täällä jalan sijaa. Siihen tarvitsitte minun apuani. Nyt sen huomaan. *Rebekka*. Olette siis ihan unohtanut, että Beate minua pyysi ja rukoili tänne muuttamaan.