Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
*Rosmer*. Juuri sen vuoksi minä olen ajatellut kansallisuudelle todellisen tehtävän. *Kroll*. Minkä tehtävän? *Rosmer*. Jalostaa kaikki ihmiset maassamme aatelisiksi. *Kroll*. Kaikki ihmiset ! *Rosmer*. Ainakin niin monta kuin mahdollista. *Kroll*. Millä keinoin? *Rosmer*. Vapauttamalla mielet ja puhdistamalla tahdot, niin ajattelen.
Ei, pysy istumassa. Minä pyydän sinua, Kroll. *Kroll*. Mitä sillä tarkoitat. Minä en ymmärrä sinua. Puhu toki suoraan! *Rosmer*. Sielussani on herännyt uusi kesä. Uusi nuoruuden unelma. Ja siksi olen minä nyt samalla puolella . *Kroll*. Millä millä puolella olet? *Rosmer*. Sillä, millä sinun lapsesikin ovat. *Kroll*. Sinä? Sinä? Sehän on mahdotonta! Millä puolella sinä olet, sanoit.
Sillä nyt on kapinanhenki tunkeutunut kouluunkin. *Rosmer*. Kouluun? Eihän toki sinun kouluusi? *Kroll*. On niin, kun onkin: Minun omaan kouluuni. Mitäs siihen sanot! Minä olen saanut ilmi, että korkeimman luokan pojat, se on, muutamat pojista yli puolen vuotta keskuudessaan ovat pitäneet salaista yhdistystä, ja siinä he lukevat Mortensgårdin sanomalehteä. *Rebekka*. «Välkyttäjää» !
*Rebekka*. Parasta sitte on käyttää tilaisuutta. Istukaa, herra rehtori. *Kroll*. Neiti West, te voinette tuskin ajatella, kuinka syvästi ja tuskallisesti minuun koskee tämä käänne, joka Johannes Rosmerissa on tapahtunut. *Rebekka*. Me olimme varmat siitä, että niin piti käymänkin ensi aluksi. *Kroll*. Vaan ensi aluksi?
Nyt, kun radikaalit niin surkeasti ovat saaneet vallan käsiinsä, nyt on kiire tarpeen . Siksi olen saanutkin pienen ystäväpiirimme kaupungissa liittymään lujemmin yhteen. Kiire on tarpeen, sanon minä! Eikö nyt ole jo melkein liian myöhäistä? *Kroll*. Kieltämättä olisi ollut parempi ehkäistä tulva jo aikaisemmalla asteella. Mutta kuka osasi aavistaa mitä siitä tuli syntymään? En minä ainakaan.
*Rosmer*. Siksi on minusta käsittämätöintä, kuinka se on juolahtanut Beaten päähän. Ja miksi ei hän puhunut minulle itselleni siitä? Sitä hän ei koskaan tehnyt. Ei ainoallakaan sanalla. *Kroll*. Hän, raukka, pyysi ja rukoili minua, puhuttelemaan sinua. *Rosmer*. Ja miksi et sitä sitte tehnyt? *Kroll*. Eihän tullut mieleenikään silloin, pitää häntä muuna kuin heikkomielisenä.
Kulunut takki: huonot jalkineet; paitaa ei näy. Hyvää iltaa, Johannes! *Kroll*. Anteeksi *Brendel*. Oletko odottanut taas saavasi nähdä minua? Vieläpä näiden vihattujen seinien sisäpuolella. Oikein. Tuossa hän on. Johannes, poikani, sinä, jota olen enin rakastanut ! Vanha opettajani.
*Kroll*. ja otitte hänen nimensä.
*Kroll*. Sanokaa minulle kernaammin, kuinka oikein viihdytte täällä Rosmersholmassa nyt, yksin jäätyänne? Sitte kun Beate-raukka *Rebekka*. Kiitos, viihdynhän minä täällä hyvinkin. Kovin tyhjältä täällä tuntuu hänen jälkeensä monessa suhteessa. Ja suru ja kaipuu tuntuu myös tietysti. Mutta muuten *Kroll*. Aijotteko jäädä tänne? Noin ainaiseksi, minä tarkoitan.
*Rosmer*. Jos lääkärit joskus olisivat nähneet hänet sellaisena, kuin minä usein näin hänet öin päivin, eivät he olisi epäilleet. *Kroll*. En minäkään epäillyt silloin. *Rosmer*. Et, sinun oli, paha kyllä, mahdotonta epäillä. Olenhan minä kertonut sinulle hänen hillittömästä, hurjasta intohimoisuudestaan, jota hän vaati minun vastaamaan. Oo, sitä kammoa, jota hän minussa herätti.
Päivän Sana
Muut Etsivät