Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Minä viittasin hänelle, että jos minä viivyn täällä kauvemmin, niin voisi, voisi tapahtua, mitä tahansa. *Rosmer*. Niin sinä siis sanoit ja teit? *Rebekka*. Niin, Rosmer. *Rosmer*. Sitä sinä kutsuit toimeen ryhtymiseksi? Niin, siksi minä sitä kutsuin. Oletko nyt tunnustanut kaikki, Rebekka? *Rebekka*. Olen. *Kroll*. Ette kaikkia. Mitä olisi vielä jäljellä?
Yhdistää heistä niin monta ja niin hartaasti kuin suinkin voin. Minä tahdon elää ja uhrata kaikki elinvoimani yhtä ainoata tarkoitusta varten luodakseni todellista kansallisuutta maahan. *Kroll*. Vai ei sinusta *meillä* ole kylliksi kansallisuutta! Minä puolestani arvelen, että me jok'ainoa olemme soljumaisillamme alas sellaiseen liejuun, jossa muuten vaan rahvaan on tapana viihtyä.
*Rosmer*. Niin, taistelkaamme sitte ainakin henkisillä aseilla, koska taistelu on välttämätöin. *Kroll*. Joka ei ole minun kanssani ratkaisevissa peruskysymyksissä, häntä minä en enää tunne. Enkä ole velkapää mihinkään sääliin. *Rosmer*. Koskeeko tuo minuakin? *Kroll*. Itse sinä olet rikkonut välimme, Rosmer. *Rosmer*. Mutta *onko* tämä sitte rikkomista! *Kroll*. Tämä!
*Kroll*. Sanat eivät sattuneet ihan niin. Beate lausui vähän toisin. Hän sanoi: Minulla ei ole pitkältä elettävää. Sillä nyt *täytyy* Johanneksen *heti* naida Rebekka. Nyt ymmärrän tarkoituksesi, Kroll. *Kroll*. Entä sitte? Mitä vastaat? Niin suunnattomaan ? Ainoa oikea vastaus olisi, näyttää sinulle ovea. Hyvä. Kuule nyt minua.
Onnetoin, parantumatoin häiriö syntyisi, jos se tieto pääsisi leviämään, että sinä itse olet hyljännyt niin sanoakseni Rosmerien sukuaatteen. *Rosmer*. Rakas Kroll, minä en katsele asiaa samalta kannalta. Mielestäni on minun välttämätöin velvollisuuteni hankkia vähä iloa ja valoa tänne, johon Rosmerien suku aikojen halki on koonnut vaan yötä ja synkkyyttä.
*Matami Helseth*. Siellä on alhaalla joku, joka mielellään tahtoisi vähän puhutella pastoria. *Rosmer*. Onko se kenties sama joka oli eilen illalla? *Matami Helseth*. Ei, se on se Mortensgård. *Rosmer*. Mortensgård. *Kroll*. Ahaa! Niin pitkälle siis on päästy! Nyt jo niin pitkälle! *Rosmer*. Mitä hän minusta tahtoo? Miksi ette antanut hänen mennä tiehensä?
Todellakin? Sepä oli uutinen. Mistä se lähtee? *Rebekka*. Täytettyäni viisikolmatta, aloin mielestäni naimatoin kuin olin tulla liian vanhaksi. Ja sitte rupesin valehtelemaan itseäni vuotta nuoremmaksi. *Kroll*. Te? Vapautunut nainen. Onko teilläkin ennakkoluuloja naima-ijän suhteen? *Rebekka*. Siinä tein perin tuhmasti oikein naurettavasti.
Ja hyväksytkö sinä sen, että hän rupee tekemisiin tuon herjausten kyhääjän kanssa, joka joka viikko koettaa saada minut häpeäpenkkiin sekä koulutoimeni että yleisen esiintymiseni takia? *Rosmer*. Sitä puolta asiasta ei hän varmaan ole tullut ajatelleeksikaan. Ja sitä paitsi on hänellä, niin kuin minullakin tietysti täydellinen toimintavapaus. *Kroll*. Vai niin?
Myrskyjen mylleröimä päiväntasauksen aika meitä ympäröi. Nyt tahdon laskea roponi vapauden alttarille. *Kroll*. Vai tahdotte *tekin* ? Tuntevatko ihmiset täällä tarkemmin minun laajalle levinneitä kirjoituksiani? *Kroll*. Ei, minun täytyy rehellisesti tunnustaa, että *Rebekka*. Minä olen lukenut useimmat. Kasvatus-isälläni oli ne.
Tällä olet rikkonut välisi kaikkien niiden kanssa, jotka ennen olivat ystäviäsi. Nyt saat tyytyä seurauksiin. *Rebekka*. Kas niin, nyt hän on matkalla suureen uhrijuhlaansa. Ja nyt voimme mennä illalliselle. Tehkää hyvin, herra rehtori. Hyvää yötä, neiti West. Täällä ei minulla enää ole mitään tekemistä. Mitä se on? *Rosmer*. Nyt hän tietää sen. *Kroll*. Me emme päästä sinua käsistämme, Rosmer.
Päivän Sana
Muut Etsivät