Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
*Kroll*. Niin mutta nähkääs *sitä* minä en usko hänestä. *Rebekka*. Mitä te sitte uskotte? *Kroll*. Minä uskon *teidän* olevan kaiken alkuun panijan. *Rebekka*. Tuon arvelun olette saanut rouvaltanne, rehtori Kroll. *Kroll*. Se on saman tekevä, keneltä sen olen saanut.
Vähän ajan kuluttua kurkistaa Rebekka samasta avonaisesta ovesta ulos. Kas niin, matami. Nyt voitte päästää hänet sisälle. *Kroll*. Hän on siis mennyt? *Rebekka*. Niin on. *Kroll*. Onko hänen tapansa käydä kaukana? *Rebekka*. On kyllä. Mutta tänään ei hänestä juuri voi olla varma. Ja ellette tahdo tavata häntä *Kroll*. Ei ei. Teitä minä haluaisin puhutella. Ja ihan kahden kesken.
*Kroll*. Ja oli miten oli, enhän minä teiltä, joka olette nainen, voi vaatia, että varmasti liitytte jompaankumpaan puolueesen tässä kansalais-kiistassa voisin kyllä sanoa kansalais-sodassa, joka täällä raivoaa. Mutta te olette siis lukenut, kuinka nuo «kansan» miehet ovat suvainneet syytää minulle herjauksia? Mitä ilkeitä raakuuksia he ovat luulleet saavansa käyttää.
*Matami Helseth*. Neiti sanoi, että tulisin kysymään, saako mies tulla ylös. *Rosmer*. Sanokaa hänelle, että täällä on vieras Antakaa hänen vaan tulla, matami. Minä pakenen aluksi. Mutta pääottelu ei ole vielä suoritettu. *Rosmer*. Niin totta kuin elän, Kroll, minä en ole missään tekemisissä Mortensgårdin kanssa. *Kroll*. Minä en usko sinua enää. En yhdessäkään asiassa.
Nähdessäni koko elämäni työtä noin ehkäistävän ja vastustettavan. Mutta nyt tulee kaikista pahin. *Rebekka*. Ei, ei kukaan. *Kroll*. Tietäkää siis, että eripuraisuus ja kapina on tunkeutunut minun oman kattoni alle. Minun omaan rauhalliseen kotiini. Turmelleet minulta perhe-elämän levon. Mitä sanot? Omaan kotiisi ? Mutta hyvä ystävä, mitä sitte on tapahtunut?
Niin niin, oikeassa olet. Tämän sinä kyllä tiedät. Ehkä on paras, että minä lähden pois. Tarkoitan vaan *sitä*, näetkös, että tahdoin seurata uutta, koittavaa aikaa. Kaikkia uusia aatteita. Kerran kertoi rehtori Kroll minulle, että Ulrik Brendelillä oli ollut suuri valta sinuun, yhteen aikaan vielä alaikäisenä ollessasi. Sen olisi mielestäni pitänyt onnistua minullekkin.
Onko nyt ehkä jotain erityistä ? *Rosmer*. Minulla on paljon asioita, joista tahtoisin keskustella kanssasi oikein suoraan. Oikein avosydämmisesti. *Rebekka*. Niin, eikö totta, herra Rosmer? Minusta se mahtaa tuntua hyvältä vanhojen ystävien kesken *Kroll*. Oh, usko pois, minulla on vielä paljoa enemmän sinulle kerrottavaa.
Ah tuolla hän jo tulee! *Kroll*. Nytkö jo! Sitte minä lähden. Ei jääkää! Sillä nyt saatte kuulla jotain. *Kroll*. Ei nyt. Minä en luule kärsiväni hänen näköänsä. *Rebekka*. Minä pyydän, jääkää. Tehkää se. Muuten kadutte. Viimeisen kerran minä teiltä jotain pyydän. No niin, neiti West. Olkoon menneeksi sitte. Mitä ! Oletko sinä täällä? *Rebekka*. Hän olisi kernaammin karttanut sinua, Rosmer.
En missään minä enää usko sinua. Nyt alkaa taistelu hengen kaupalla. Saadaanpa nähdä, emmekö saa sinua vahingoittamattomaksi. *Rosmer*. Oi, Kroll, kuinka alhaiselle, kuinka halvalle kannalle sinä olet joutunut! *Kroll*. Minä? Ja noin minulle sanoo sinun kaltaisesi mies! Muista Beatea! *Rosmer*. Palaatko taas *siihen*! *Kroll*. En.
*Kroll*. Armias taivas *tuo* siis oli Ulrik Brendel, josta ihmiset kerran luulivat tulevan jotain suurta. Hänellä on ollut ainakin rohkeutta elää elämäänsä oman päänsä mukaan. Minusta *se* ei ole niinkään vähäpätöistä. *Kroll*. Mitä sanot? Sellainen elämä, kuin hänen On ollut! Luulenpa melkein, että hänessä oli miestä vielä kerran panemaan pääsi pyörälle. *Rosmer*. Ei suinkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät