Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Minä olin jättänyt päivän panematta; se tahtoo sanoa, teidän isänne piti itsen panna päivä jona hän kirjoitti velkakirjan alle. Muistaako rouva sitä? Nora. Niin, luulen kyllä Krogstad. Minä annoin teille sitten velkakirjan, jotta postilla lähettäisitte sen isällenne. Eikö niin? Nora. Niin. Krogstad.
Tämä paikka pankissa oli ikäänkuin ensimäinen porras minulle. Ja nyt tahtoo miehenne potkaista minua portailta alas, niin että minä tulen seisomaan loassa jälleen. Nora. Mutta, Herran tähden, herra Krogstad, ei minun vallassani ole ollenkaan auttaa teitä. Krogstad. Sen vuoksi, ettei teillä ole tahtoa siihen; mutta minulla on keinoja pakottaakseni teitä siihen. Nora.
No; minä lupasin hankkia teille rahat velkakirjaa vastaan, jonka minä sepitin. Nora. Niin, ja jonka alle minä panin nimeni. Krogstad. Oikein. Mutta sen alle lisäsin muutamia rivejä, joissa isänne otti vastatakseen velasta. Näitten rivien alle piti isänne kirjoittaa. Nora. Piti ? Kirjoittihan hän. Krogstad.
Mutta koska te, rouva, pidätte tämän niin petollisesti salassa, niin voinen arvata, että te myös eilisestä asti olette saaneet vähän paremmin selville, mitä te oikeastaan olette tehneet? Nora. Paremmin kuin mitä te koskaan voisitte neuvoa minulle. Krogstad. Mitäs tämmöinen huono lakimies kuin minä Nora. Mitä minulta tahdotte? Krogstad. Tahdoinpa vaan nähdä, kuinka te voitte, rouva Helmer.
Pankissa jo tietävät, että minun on aikomus eroittaa Krogstad virasta. Jos nyt saataisiin kuulla, että uusi pankinjohtaja on muuttanut mielensä vaimonsa rukousten tähden Nora. Entäs sitten ? Helmer. Tietysti ei mitään, kunhan vaan tää pieni visapää saisi asian käymään tahtonsa mukaan!
Tiedättehän että olen saanut virka-eron. Nora. En voinut sitä estää, herra Krogstad. Olen ponnistanut ja pitänyt puoltanne viimeiseen asti, mutta siitä ei ollut apua. Krogstad. Niin vähänkö teidän miehenne teitä rakastaa? Hän tietää mihin vaaraan minä teidät voin saattaa, ja kuitenkin hän uskaltaa Nora. Kuinka te voitte luulla hänen saaneen sitä tietää? Krogstad. Ei, enhän sitä nyt luullutkaan.
Ei ollut muuta valittavana silloin. Krogstad. No, entäs sitten? Rouva Linde. Krogstad, jospa nyt me kaksi haaksirikkoon joutunutta voisimme tulla toinen toisensa luokse. Krogstad. Mitäs sanottekaan? Rouva Linde. Kaksi samalla laivahylyllä tulevat aina paremmin toimeen kuin kumpainenkin heistä yksinään omallaan. Krogstad. Kristiina. Rouva Linde. Minkätähden luulette minun tulleeni tänne kaupunkiin?
Krogstad; joka kerran on myönyt itsensä toisten tähden, hän ei tee sitä enää toistamiseen. Krogstad. Tahdon pyytää kirjettäni takaisin. Rouva Linde. Ei, älkää. Krogstad. No tietysti; minä odotan täällä kunnes Helmer tulee alas; minä sanon hänelle, että hänen tulee antaa minulle kirjeeni takaisin, että se koskee ainoastaan minun ylössanomistani, että hänen ei pidä lukea sitä Rouva Linde.
Mitä tämä tietää? Rouva Linde. Minun täytyy välttämättömästi puhua teidän kanssanne. Krogstad. Vai niin? Ja pitääkö sen välttämättömästi tapahtuman tässä talossa? Rouva Linde. Minun kotonani se oli mahdotonta; minun huoneellani ei ole omaa sisäänkäytävää. Tulkaa sisään; me olemme aivan kahden kesken; piika nukkuu ja Helmerit ovat paalissa yläkerrassa. Oikein tottako? Rouva Linde.
Mutta sitä tietä ei Krogstad astunut; hän auttoi itseänsä juonilla ja mutkilla; ja tämä se on joka siveellisesti on sortanut hänen. Nora. Luuletkos, että ? Helmer. Ajatteles vain; kuinka semmoisen viallisen miehen tulee valehdella ja viekastella ja teeskennellä kaikin puolin, käydä naamio silmillään lähimmäistensä, niin, vieläpä vaimonsa ja omain lastensakin edessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät