Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Hieno, hemmoiteltu rouva, kuin te Nora. Saattepa nähdä, saattepa nähdä! Krogstad. Aventoonko kenties? Tuohon kylmään, sysimustaan veteen? Ja sitten keväällä tulisitte tuuli-ajona rantaan, inhottavana, tuntemattomana, poiskarissein hiuksin Nora. Ette saa minua säikähtymään. Krogstad. Ettekä tekään minua. Semmoista te ette tee, rouva Helmer. Ja paitsi sitä, mitä apua siitä olisi?
Ja sen tietysti teitte heti; sillä jo viiden kuuden päivän perästä toitte minulle kirjan isänne allekirjoituksineen. Ja niin saitte vastaanottaa rahat. Nora. No niin; enkö ole säännöllisesti suorittanut maksoja velastani? Krogstad. Jokseenkin säännöllisesti. Mutta palatakseni siihen, josta puhuimme, se oli kyllä raskas aika teille silloin, rouva? Nora. Niin se oli. Krogstad.
Minä lupasin silloin hankkia teille sen summan. Nora. Te sen hankittenkin. Krogstad. Minä lupasin hankkia teille rahat määrätyillä ehdoilla. Te ette ajatelleet silloin muuta kuin miehenne sairautta, ja olitte niin kärkäs matkarahoja saamaan, että minä luulen teidän ei panneen muistoonne kaikkia sivuseikkoja. Sentähden ei ole liikaa muistuttaa teille niistä.
Niin, miks' eivät sitä tekisi? Krogstad. No niin, miks'ei. Rouva Linde. Niin, Krogstad, puhukaamme nyt keskenämme. Krogstad. Onko meillä kahdella vielä mitään puhuteltavaa keskenämme? Rouva Linde. Meillä on keskenämme paljon puhumista. Krogstad. Sitä en olisi uskonut. Rouva Linde. Ette, sillä te ette ole milloinkaan ymmärtäneet minua oikein. Krogstad.
Tänään ? Vaan eihän meillä vielä ole kuukauden ensimäinen päivä Krogstad. Ei, meillä on jouluaatto. Teistä itsestänne tulee riippumaan, mitä jouluiloa te saatte. Nora. Mitäs tahdottekaan? Minä en mitenkään voi tänäpänä Krogstad. Siitä älkäämme toistaiseksi puhuko mitään. Onpa aivan toista. Onhan teillä hetkinen aikaa? Nora. On; tietysti, onhan sitä minulla, vaikka Krogstad. Hyvä.
Nora. Miksipä juuri äidit! Helmer. Se johtuu useimmin äidistä; vaan isät vaikuttavat samaan suuntaan; sen tietää jokainen asianajaja sangen hyvin. Ja kumminkin on tuo Krogstad käynyt kotonaan vuosikausia ja istuttanut omiin lapsihinsa valheen ja teeskentelemisen myrkkyä: näet, sen vuoksi kutsun minä häntä siveellisesti kadonneeksi. Anna kätesi sen päälle. No, no, mitä se on? Anna minulle kätesi.
Isänne makasi myös hyvin sairaana, luulenma. Nora. Hän oli viimeisillänsä. Krogstad. Kuoli kohta sen jälkeen? Nora. Niin. Krogstad. Sanokaa minulle, rouva Helmer, voitteko kenties muistaa minä päivänä isänne kuoli? Tarkoitan minä päivänä kuukaudessa. Nora. Isä kuoli Syyskuun 29 p:nä. Krogstad. Aivan oikein; siitä olen hankkinut tiedon. Nora. Mitä kummallista? Minä en tiedä Krogstad.
Jos teillä nyt tässä olisi vaikka kuinka suuret summat selvää rahaa kädessänne, niin ette saisi velkakirjaanne minulta. Nora. Selittäkää sitten minulle, mihin te aiotte sitä käyttää. Krogstad. Aion vain pitää sen tallella, pitää sen hallussani. Ei kukaan syrjäinen saa siitä mitään vihiä. Jos teillä siis kenties on mielessä yksi tai toinen epätoivoinen tuuma Nora. Niin on minulla.
Sen matkanhan piti pelastaa mieheni henki. Sitä en voinut jättää tekemättä. Krogstad. Vaan ettekö sitä ajatelleet, että se oli petosta minua vastaan ? Nora. Sitä en mitenkään voinut ottaa lukuun. Minä en ollenkaan huolinut teistä. En voinut kärsiä teitä kaikkien niitten kylmien verukkeitten tähden, joita teitte, vaikka tiesitte missä vaarallisessa tilassa mieheni oli. Krogstad.
Lopuksi piilee Nora pöydän alle; lapset tulevat riehuten sisään, hakevat, vaan eivät löydä häntä, kuulevat hänen nauruansa, juoksevat pöydän luo, nostavat pöytäliinan ja näkevät hänen. Riemu on ylimmillään. Hän ryömii esiin ikäänkuin peloittaaksensa heitä. Uutta riemua. Sillä välin on koputettu ovelle, vaikkei kukaan ole huomannut sitä. Krogstad. Pyydän anteeksi, rouva Helmer Mitäs te tahdotten?
Päivän Sana
Muut Etsivät