Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
"La Vénus d'Ille" käsittelee ihan keksittyä ja romanttista aihetta, joka Mériméetä nähtävästi on suuresti huvittanut. Romanttikoihin ei hän siltä enää itseään lue ja kovinpa erehtyisikin se, joka sen tehdä tahtoisi.
Mutta kovinpa hänen silmänsä repesivät, kun näki siellä isäntänsä, jonka kaikki olivat luulleet kirkkoon menneen, aivan silmäripsiä myöten jauhoisena nojautuen hinkaloa vasten ja tuijottaen eteensä maahan. Eikä hän näyttänyt näkevän eikä kuulevan, että kukaan oli aittaan tullutkaan. Tuijotti vain ja rykäisi silloin tällöin kuivan yskän.
Kylläpä nyt raukaisee ... taitaa olla ukkonen ilmassa ... kovinpa se nyt haukotuttaa... Onpa ne tuonne orsille heiniä ahtaneet vaan sielläpä he ... hyvästi ... kuivavat... Ja siihen isäntä sitten nukkuu eikä edes untakaan näe ei minkäänlaista. Hän nukkuu koko mies sieluineen, ruumiineen ja hengittää raskaasti. Ja jok'ikinen ajatuksen kipinäkin sammuu.
Minusta tuntui kuin olisi Marin silmä seurannut, ollut välistä takin kauluksessa, välistä silkkihuivissa ja siintyneessä paidan kaulustassa. Minä astua rauskuttelin kiivaasti ja vasta kun etemmä päästiin saatoin vapaammin hengittää. »Kovinpa ehätät», sanoi setä jälessä astuen. Minä hiljennin kulkuani ja sanoin: »Soma tyttö, tuo Mari.»
Vähän matkaa ajettua hän sanoi miehelleen: "Erottaa täytyy meidän töistä tuo Julkunen. Niin paatunut ja jumalaton raukka, että oikein tulee sääli. Ja muutenkin se on osottanut tottelemattomuutta minulle, kun et sinä ole ollut mailla." "Kovinpa sillä on paljo huonoa joukkoa", sanoi kauppamies. "Jos tuota sentään vielä koettaisi pitää." "Ei, ei sitä voi eikä uskalla, jos tahtoisikin.
Vaikka Lauri poikineen oli noin kovin suruissaan, kuulivat he kuitenkin teko-murheensa lävitse tuon heille niin mieluisen soitannon rikkauksiensa ja kunniansa kehumiset, ja se kutkutti heidän tuntoansa. "Kovinpa on poika Juhoon ottanut setänsä kuolema, koska hän on noin kovin murheellinen", sanoi joku vieraista. "Niin. Poika-rukka suree kovin setänsä kuolemaa.
Vaan, myöntänenpä, tässä kumminkin On teitä suosiellen ääni soinut; Kovinpa itseäin vaan vihasin, Kun teit' en oikein vihata ma voinut. FAUST. Oi armas! MARGAREETA. Laskekaa! FAUST. Mitä siitä? Vihkonen? MARGAREETA. Se leikki vaan on. FAUST. Kuinka? MARGAREETA. Mulle nauratten. FAUST. Mitä kuiskit? Lempii empii... FAUST. Oi taivaan hempi!
LEENA. Kovinpa sinä nyt surullisia laulelet, Elli. ELLI. Mistäpä niitä iloisiakaan aina riittää. LEENA. Viskaa jo järveen tuo sukankudin ja tule ennemmin auttamaan minua näitten astioitten pesemisessä. ELLI. Voi sentään sitä Eeroa, kuinka kauvan viipyy kotoa poissa. LEENA. Sanos muuta! ELLI. Mihin luulette hänen joutuneen? LEENA. En ollenkaan voi arvata.
Julistakaa siis, airuet, että jos jonkun tehnee mieli Chattan-clan'in rivissä ottaa osaa tään päivän vaaroihin sekä kunniaan, hänen pitää kohta saada yksi kruunukolikko sekä lupa taistella joukossani viimeisiin veriin asti". "Kovinpa te olettekin itara varoistanne, päällikkö", sanoi yli-airut; "yksi kultainen kruunukolikko on sangen pieni palkka tämmöisestä tässä tarjona olevasta ottelusta".
Päivän Sana
Muut Etsivät