Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
LEENA. Kovinpa sinä nyt surullisia laulelet, Elli. ELLI. Mistäpä niitä iloisiakaan aina riittää. LEENA. Viskaa jo järveen tuo sukankudin ja tule ennemmin auttamaan minua näitten astioitten pesemisessä. ELLI. Voi sentään sitä Eeroa, kuinka kauvan viipyy kotoa poissa. LEENA. Sanos muuta! ELLI. Mihin luulette hänen joutuneen? LEENA. En ollenkaan voi arvata.
Se oli vaaleaverinen, miellyttävä tyttö, terveihoinen ja hilpeäliikkeinen, puettuna kotikutoiseen harmaapohjaiseen villahameeseen, ja samanlaiseen huiviin, ruiskukannu kädessä ja sukankudin hameentaskussa.
Täällä ei kukaan häneltä vaatinut muuta, kuin mitä hän voi antaa. Hän istui taaskin niinkuin ennen tyttönä ollessaan, Katrin rullatuolin ääressä ja katseli kuinka sievästi hänen hienot, kuuleat sormensa liikuttelivat sukkapuikkoja ja kuinka sukankudin kasvamistaan kasvoi hänen uutterissa, laihoissa käsissään.
Venättä kuultuaan hänen kasvonsa kirkastuivat, sukankudin pantiin heti syrjään ja mitä suurimmalla nautinnolla hän oli heti valmis vaikka kuinka pitkiin neuvotteluihin. Hän oli matkalla Hankoniemeen, kylpylaitoksessa olevia sisariansa katsomaan. Vai on teillä reumatismi? Missä? Selässä? Se on ishias, se on ishias! Se on ishias, sanon minä teille. Tietysti ishias! Ruumiillista työtä!
Holmin matamilla oli sukankudin mukanaan ja astukseli hyvin hiljaa, niin että Niilo ja minä ennätimme edelle ja saimme seisahtua häntä odottamaan. Mutta puhunkohan liian laveasti, neiti? Sen huomaan kyllä itsekin. "Ne olivat iloisia päiviä, ja minä niitä nautin täysin määrin, ajattelematta mikä se olikaan, joka minut niin onnelliseksi teki.
Valtterin oli mentävä kouluun, ja raskain askelin seurasi hän äitiä tuon peljättävän Susanna muorin luo. Tämä oli sellainen äreä mummo, joksika moni ajan pitkään käy, joka laiskoja poikia reistaa lukemaan. Susanna muorilla oli myssy päässä, ruuni takki yllä ja viheriäiset, messinkisankaset silmälasit nenällä. Hän istui pöydän päässä isossa nahkatuolissa, sukankudin, lankakerä ja vitsa vieressään.
Mytty käsivarrella ja sukankudin käsissä, vaelsi hän pitkän, vaivaloisen matkan Jukolaan, mutta sieltäpä sai hän myös elinkautisen parannuksen Aapon keinojen kautta. Myös lautamiehen virassa oli Aapo kunnon mies. Vakaana, ja usein kämmen korvan takana, tarkasti kuullellen asiain luonnistumista, istui hän penkillänsä lakeassa keräjäsalissa.
Enkö ole sua kieltänyt kanssakäymistä pitämästä kanssansa? JAANA. Mitä taisin tehdä? Ei ollut hän tässä käskystäni. MARTTA. Kitas kiinni ja sukankudin kynsistäsi pois! Onko se edes tuumaakaan tänään joutunut eteenpäin? Pois! ja laita itses Nummikoppeliin perkaamaan ja käske Topias sisään. Mitä teet sinä siellä ylhäällä? Tee sitten joutua ja elä kuhnaile siellä, kilpikonna!
Liisa ei tiennyt, mitä hän oli tehnyt. Hän tapasi itsensä vasta kotona itkemässä lapset sylissään. Ensimäistä päivää oli Viion leski virassaan vahtina maantien häkillä. Toimiensa loputtua istui hän vahtikopperonsa kynnykselle sukankudin kädessä. Poutaisen kesäpäivän aurinko oli juuri laskenut. Taivas oli haalakan sininen ja pohjoisella kulmalla oli punertavan kellertävä kajastus.
Päivän Sana
Muut Etsivät