United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Se oli taivaan tahto niin, hän sanoi. Kaiketi minä olin ollut uskollinen vähässä, koska minut siten pantiin paljon päälle. Pidin liian suuressa arvossa hänen uskollisuuttaan kotiani ja kotiväkeäni kohtaan, että olisin pienimmälläkään tavalla tahtonut häiritä hänen tunteitaan. Musti jatkoikin hetken perästä jo pyytämättäkin: Pappilassa se tapahtui.

Semmoisia kuullessani ajattelin: »nuot puhuvat totta, niin olen onneton tehnyt, mutta vasta en sitä tee». Silloin aina kyntin kotiani, jossa ei niin sanottu eikä kuiskuteltu, vaan kaikissa näkyi, että he olivat sydämestänsä anteeksi antaneet; siellä, ainoastaan siellä sain kevenemään murheellisen sydämeni.

Linnassa juoksenteli rosvoja, ryöstelemässä upseerien asuntoja; kaikkialla kuului juopuneiden pahantekijäin huutoja. Minä tulin kotiani. Saveljitsh oli kynnyksellä. "Jumalan kiitos, ettäs tulet", huudahti hän, minut nähtyään. "Luulin jo pahusten taaskin ottaneen sinut kiinni. Voi hyvä Pietari Andreitsh! Meiltä ovat hitot vieneet kaikki: vaatteet Ja kalut ja kapineet ja kaikki.

Seuraan yhtyi täysikasvuisiakin ihmisiä ja niin mentiin kaikki yhtenä hälisevänä joukkona minun kotiani kohden. Pekan Tiina ja tuo uteliaisuutemme esine kävivät edellä, ja kun he astuivat meidän veräjästä pihamaalle, huomasin miten leikkitoverini kateellisin silmin minua katselivat ja minäkin tunsin jollakin tavoin valuvan kunnian loistetta päälleni tuosta muukalaisesta. Me saavuimme kehikolle.

Yks'kaks' tulee siten kodistamme hieno ja muodinmukainen. Minä en koskaan voi sitä sallia.» »Voi sinua Heikki, miten olet ankara! Sinä et ensinkään näy tunteitani käsittävän. Tiedäthän, miten syvästi olin Soinamoon kiintynyt ja niinkuin ennen sitä, niin nyt omaa kotiani tahtoisin kaunistaa. Mutta sinä näyt ilolla tekevän toiveeni tyhjäksi

Vaikealta tuntui sulkea tuon onneni oven ijäksi jälkeeni, vaikka en sitä silloin tiennyt enkä uskonut. Oli ilta kun ehdin kotiani. Minä riensin huoneeseeni, sillä muu seura ei minua miellyttänyt ... niin olin raskaalla mielellä. Mutta enpä siellä kauvan saanut olla kun ovi aukeni, ja isäni astui sisään.

En ollut entistä kotiani tuntea enää; akkunaruutuja oli säretty eikä näkynyt valkeaa missään. Ovet olivat lukossa eikä näkynyt yhtään palvelijaa. Hän nauroi selkäni takaa ja sanoi ivallisesti: "Niinpä niin; ei siellä ole ketään. Kuitenkin Bendel lienee kotosalla; hän oli kotiin tullessaan niin väsyksissään, että tuskinpa kykeneekään muuhun toimeen kuin pirtin vartioimiseen." Taas naurahti hän.

Ja mitä ovat nämä korkeat pilarit ja kullattu katto siihen vuoren luolaan verrattuna, jossa minä näin hänen seisovan ja kutsuvan kaikkivoivalla sanallaan minun kuolleen veljeni elämään? Ei mikään muu kuin ajatus, ollakseni sinulle, lapseni, hyödyksi totuuden etsimisessä ja löytämisessä, olisi saanut minua edes muutamaksi päiväksi jättämään rakasta kotiani."

"Kuinka se sitten niin on ollut? kertokaa, kertokaa!" sanoin hänelle uteliaasti ja kehoittawaisesti. "Minulla oli nuoruuden ystäwä; Kalle oli hänen nimensä. Hän oli maanmittarin poika ja asui aiwan lähellä minun kotiani.

Mutta olenhan toki varsin epäkohtelias kun viivytän teitä tässä, enkä vie kotiani, jossa näistä asioista paremmin sopisi keskustella; vaan sitä olen tehnyt tahallani, sillä olen odotellut kanttoria, jotta saisin hänelle suorittaa nuo kuinka sanoisin? nuo koulurahat, mutta häntä ei näykään. Kas tuolla hän tuleekin; jos olisin ennen kaivannut, olisi kenties pikemmin tullut. VI. Kohtaus. Entiset.