United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuntui kuin se olisi soimannut äitiäni ja halpaa elämääni ja rakasta köyhää kotiani Eislebenissä, ja minä istuin alas ja itkin haikeasti, siksi kuin hiljainen koputus ovelle säpsähytti minua, ja täti Elsa tuli sisään ja näki minun istuvan kovasti häpeissäni, kyynelet poskillani ja uudella, kauniilla puvullani. "Etkö siis pidä siitä, lapseni? Se oli Fritzimme tuuma.
Hän on kaunis, iloinen tyttö, eikä suinkaan minun kotiani halpana pitäisi mutta luulenpa, etten saa Liisua mielestäni en milloinkaan.» »Jopa joutavia juttelet sanoinhan, että sinä mustasukkaisuudesta saatat itsesi onnettomaksi.
Mutta talven kuluessa kaipasin yhä enemmän lastani, vaimoani, kotiani. Niin kului syystalvi ja tammikuukin loppupuoleen. Ajatuksiini vaipuneena muistelin yhtenä iltana myöhään omaisiani, joista en ollut pitkiin aikoihin mitään kuullut. Lamppu vielä paloi pöydällä enkä luullut nukkuvanikaan, vaikka nojasin kyynärpäätäni pielukseen. Yht'äkkiä näin tyttäreni astuvan ovesta.
En voi sanoilla selittää tunteitani, vaan sydämeni käy vieläkin lämpimäksi, muistaessani sitä iloni kyllyyttä, joka kiitollisuuteni tunnossa Jumalaa kohtaan täytti mieleni, kun lähdin semmoisen siunatun aarteen kanssa kotiani.
Kun ei isäntä minua minnekään ohjannut, aloin suunnata askeleeni kotiin päin. Ja liekö siihen syynä ollut sattumus vai minun hevosaistini, jota Jumala ihmisille ei ole antanutkaan, minä löysin tien maantielle ja nyt sitä alettiin kulkea tömistää minun kotiani kohden. Osan matkasta kulin ihan omin päin, mutta kun aloin kotiani lähestyä, heräsi isäntäni hän oli, näetten, nukkunut.
Minun täytyi Martti ottaa kotiani, jos mieli oli saada heidät pelastetuiksi siitä perikadosta, johon he muutoin olisivat välttämättömästi joutuneet", sanoi Kolkki suorasti. "Jalosti tehty. Kolkki kulta, jalosti. Nyt minä alan ymmärtää, että ilman teittä ei olisi enään Marttia ja tuskinpa Ainaakaan. Voi minua onnetointa mihin vaaraan olin syöstä omani ja teidän lapsenne!
Enoni kuoltua olivat nämä jokavuotiset kutsut; ja nämä olivat minulle suuremmasta arvosta kuin muille, koska minua aina ilahdutti nähdä vanhaa kotiani ja elähdyttää muistoa eno Simisteristä, joka muuten kenties olisi himmentynyt ja kuihtunut sydämmessäni. Sitä päivää en koskaan unhota!
Uusi isännöitsijäni kirjoittaa minulle, että Mainiemi joka vuosi kohentuu vaipumustilastaan ja että alustalaisteni hyvinvointi lisääntyy. Mieleni tekee nähdä vanhaa kotiani. Sano minulle, Kreeta, elääkö vanha Jaana vielä? Eläähän hän, mutta... Mutta mitä?... Sanot sen niin surullisella äänellä. Niin, kun ... en tiedä, sanonko. Häntä on syytetty noituudesta, ja tutkinto alkaa näinä päivinä.
Sanalla sanoen ostimme uuden sohvan; tuolit, kukkaset ja lintuset karkoitettiin ja viheriäiset rullakartiinit hankittiin sulkemaan aurinkoa vierashuoneesta, siunatut auringonsäteet pääsivät sinne vain silloin kun perheeni poissaollessa voin kiertää rullakartiinit ylös ja antaa päivän lämmittää ja valaista kotiani kuten entisinä aikoina. Mutta pahin tuli viimeiseksi.
Illan suussa saavuimme vihdoin kotiani. Matti oli Esterin kanssa meillä yötä ja lähti vasta seuraavana aamuna kotia. Illalla kun ukot tupakoitsivat, sanoi Matti: Kyllä siellä lapset vastailivat, vastasi meidän plikka kauniisti, mutta kyllä vastasi poikakin.