Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Tuntui kuin se olisi soimannut äitiäni ja halpaa elämääni ja rakasta köyhää kotiani Eislebenissä, ja minä istuin alas ja itkin haikeasti, siksi kuin hiljainen koputus ovelle säpsähytti minua, ja täti Elsa tuli sisään ja näki minun istuvan kovasti häpeissäni, kyynelet poskillani ja uudella, kauniilla puvullani. "Etkö siis pidä siitä, lapseni? Se oli Fritzimme tuuma.
Sotahuutoni, jok' yhteen Soi rummun kanssa, pirinäks niin hienoks, Kuin ääni kuohilaan tai tytön tulkoon. Jok uneen lasta tuutii! Konnan hymy Asukoon poskillani! Silmänpeili Himetköön koulupojan kyynelistä! Kerjääjän kieli suustan' ulos käyköön; Ja panssaroittu polveni, mi taipui Jalustimessa vaan, nyt koukkuun käyköön Kuin almun mankujan! En, sit' en tee.
Juokse täkypurkki pihasta! sanoin haavipojalle ja istahdin itse lepäämään rannalle. Tämä tapahtui Huopanassa Viitasaarella. Niin pian kuin sen nimenkään mainitsen, tunnen verien sävähdyksen poskillani ja rinnassani oudon, samalla ahdistavan ja avartavan tunteen. Ei ole koko maailmassa seutua, johon minulle olisi kiinnittynyt semmoinen määrä ihania tunnelmia ja mieluisia muistoja kuin Huopanaan.
Jos teillä on hitunenkaan kunniantuntoa ja omaatuntoa sanoi hän. On kai sitä vähän ... eikös ole, miehet? Mutta miehet eivät virkkaneet mitään, ja minä tunsin häpeän punan poskillani. ... niin ette te tuolla lailla julkeaisi ettekä kärsisi tunnoltanne tehdä, jatkoi isäntä.
Rakkauden soihtuna on lemmen teillä Sen oma kauneus; tai jos on se sokko, Se parhain yössä viihtyy. Tule, yö, Sa tyyni, puhdas, mustahuntu vaimo, Mua neuvo, miten voittajakin hukkaa, Kun voittosill' on kaksi nuorta kukkaa. Vaipallas mustall' arkaa verta peitä, Mi poskillani liehuu, kunnes lempi, Tuo kaino, rohjentuu, ja puhtaiks aivan Työt tosilemmen huomaa. Tule, yö! Tule, Romeo!
Kerran hänkin, hän, poika Kalervoisen, tänne joutui, mutta kuinka, koska ja miksi, enpä tiedä sitä, ja kuinka elonsa ollut on, en tiedä sitä; mutta olipa se helteinen, sen tunnen hien jäljistä poskillani vielä. Toki on sen päätös tässä ja Tuonen tie nyt alkaa, mutta missä on sen loppu? Mitä kansaa kohtaa minua joutuissani maahan kaukaiseen?
Vieras kääntyi toisesta toiseen ja sanoi sitten epäilevällä, ehkäpä epätoivoisella, äänellä: "Herra Moes sanoi sisareni Margeryn olevan täällä." Tämä oli kylliksi. En voinut paikaltani liikahtaa, mutta ojensin käteni häntä vastaan huutaen: "Stefan! Stefan!" ja samassa silmänräpäyksessä tunsin hänen käsivartensa ympärilläni ja hengityksensä poskillani.
Päivän Sana
Muut Etsivät