United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
KARIHAARA. Niin se merkitsee, että minä saan tulla kosimaan. ONNEN HERRA. Siis jos neitsy Eeva lähtee pariksenne tanssiaisiin, niin ette saa häntä kosia. KARIHAARA. Mutta kapteeni saa tulla sinne kosimaan. EEVA. Tuohon käteen. ONNEN HERRA. Niinkö? EEVA. Niin. Mutta ainoastaan huomenna ja tanssiaisten aikana. ONNEN HERRA. Miten se nyt oikeastaan tuli.
Johannes noin hiljainen mies, mitäs hän olisi uskaltanut kosia. KORTESUO. Niin no alkakaahan pois. MIKKO. Entäs isännät ja emännät? Tässä ei auta, joka ikisen pitää tanssia tänäpäivänä. RISTOLAN EM
No, Annalla oli kaikenlaiset hyvät avut ja tavat sekä kaunis oli hän päälliseksi kuin enkeli yhtä ainoata oli hän vailla: rahaa! Mutta rahaa, paljon rahaa! oli Ojamyllärin öinen ikävöiminen ja päiväinen miete, ja suurempaa mielipahaa ei voinut Jaakko hänelle tehdä kuin kosia köyhää tyttöä.
Teidän tienhaarassa käännytettiin hevoset takaisin, lyötiin kämmeniä yhteen ja monen miehen parkaistiin mutta ne uutiset ovat semmoisia, että meidän isäntä kuuluu lähtevän emäntäperiin. Se poika se kuuluu taas alkavan kosia, kuulema." "Joko taas? Ja kirkonmäellekö, niinkuin aina ennenkin." "Senpähän sitten näkee, mutta tosi sillä vaan mielessä kuuluu olevan.
Teidän tienhaarassa käännytettiin hevoset takaisin, lyötiin kämmeniä yhteen ja monen miehen parkaistiin mutta sitähän minun piti, että meidän isäntä kuuluu lähtevän emäntäperiin. Se poika se kuuluu taas alkavan kosia, kuulemma. Joko taas? Ja kirkonmäelläkö niinkuin aina ennenkin, lukkari puhemiehenä? Senpähän sitten näkee, mutta tosi sillä vain mielessä kuuluu olevan.
Ensin Nehljudof ei voinut kiusausta vastustaa, mutta sitten, tuntien itsensä hänen edessään syylliseksi, ei voinut rikkoa suhdetta ilman hänen suostumustaan. Tämäpä asia nyt oli syynä siihen, ettei Nehljudof pitänyt itseään oikeutettuna, vaikkapa olisi tahtonutkin, kosia Kortshaginaa. Pöydällä oli juuri kirje tuon vaimon mieheltä.
Sillä välin piti Jeremias Munter ilosilmin ja nuorekkaan vilkkaasti seuraavan hellän puheen morsiamelleen: «Olipa hitto vieköön kovin kummallista, että hän oli niin halukas pyytämään minua! Kosia itse! Mistä hän tiesi välittäisinkö minä hänestä? Ja sitten vielä tulla tupsahtaa niin odottamatta päälleni? Eikä suoda minulle ollenkaan miettimisaikaa! Sehän on ennen kuulumatonta!
Täytyy kosia, kihlata, kuulututtaa ja vihittää itsensä ennenkuin pappi lähtee pois, sillä muuten ei asiasta tule mitään ennenkuin seuraavana vuonna. Sen tähden voipi sattua viimeisenä markkinapäivänä, kun pappi jo on päässyt rekeen ja on lähtemäisillään, että joku pariskunta juoksee käsi kädessä hänen perässään. He ovat vihoviimeisessä silmänräpäyksessä sopineet keskenään.
Mutta minulla ei liioin ole varoja. Voinko minäkään kosia? Arveletko siis, että sillä on oikeus kosia, jolla varoja on? Niin kai. Olisihan se luonnollista, että se, joka voi kodin perustaa, mennä takuusen seurauksista, pyytää toista aviokumppanikseen. Tiedätkö, tuo ei ole hullumpaa. Mutta kovin emansipeeratulta se kuuluu. Emansipatiooni on nykyajan naisen kunnia.
Milroy tahtoo kuvernöörin virkaa jossakin siirtomaassa; ja jos voimme järjestää kabinetin minun ehdoitukseni mukaan, niin hän saapi sellaisen. Saxboro' tulee silloin avoimeksi. Mutta, rakas veikkoseni, Saxboro' on paikka, jota tulee kosia rakkaudella ja jonka voittaa ainoastaan rahalla.