Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
BLOM. Vaan eikö ollut hirveän vaikeata jättää tuo vanha, totuttu tapa? Totta puhuakseni, tuntui se jotensakin vaikealta, setä hyvä. BLOM. Sen hyvin arvaan, poika parka! VILHO. Mutta siinä ei mikään auttanut; kuinka olisin muussa tapauksessa rohjennutkaan Maria kosia? BLOM. Vaan millä tavalla siitä kuitenkin saatoit luopua? Kerroppa tuo minulle! VILHO. Varsin yksinkertaisesti.
Lopulta tulin siihen vakaumukseen, ettei noissa alinomaisissa vaihteluissa ollut sen syvempää pohjaa, kuin että Alma tahtoi vaan loistaa silläkin alalla, näyttääkseen kuinka suuresta joukosta hänellä oli valitsemisen varaa. "Kaihoni ja ikäväni Almaan kävi vihdoin niin sietämättömäksi, että päätin kosia häntä, kävi miten kävikin.
Hän oli tuon harhautuneen kirjeellisen kosimisen jälkeen päättänyt kosia suullisesti, vaan empivän luonteensa tähden hän ei tullut sitä tehneeksi ennen käräjiä, ja vielä vähemmin niiden jälkeisinä päivinä. Kontitsemiseen ei tarvita paljon aihetta.
Aiotteko, huolimatta kaikesta mitä olen sanonut, kosia hoidokastani?" "Kyllä." "Mitä!" huudahti Mrs Cameron tällä kerta syyllä harmissaan.
ALLI: Sinä suututat minua vain sen vuoksi, että saisit tietää kaikki. Mutta minä en olekaan niin tuhma kuin luulet. Minä en anna narrata itseäni. KERTTU: Se on oikein. ALLI: Vai etkö sinä todellakaan usko, että kukaan voisi minua kosia! KERTTU: Uskon hyvinkin, mutta vast'edes. ALLI: Vast'edes! Sinä nyt olet niin inhoittava kuin suinkin. Sinun kanssasi ei voi vakavasti puhua.
Hän, aatelismies kun oli, ei voinut ketään väkisin kosia, kun kerran sai kuulla totuuden.
"Sinun kultasi!" sanoi Laila ja riuhtasi itsensä hänen syleilyksestään, "enhän ole sinua nähnyt koskaan ennen," ja toiset tytöt nauravat pojalle, kun hän, tuommoinen köyhä raukka, rohkenee kosia Lailaa. Mutta poika ei tuosta ota hämmästyäkseen. "Katso nyt edes minuun!" sanoo hän, "ja kuule, sinä tunturin ihanin kukka!
Ei voi enää kestää kauan ennenkuin hänen täytyy kosia, ellei mieli jäädä vanhaksi pojaksi. Mitä annettaisikaan siitä, että saisi tietää luutnantti Taulerin ajatukset rakkaudesta! Mutta hän ei koskaan lausu sanaakaan sinnepäin. Vuodet vierivät, hän yhä hakee ihannettansa, sen tietävät kaikki. Ja yhä paistaa sama viehättävä samea kärsimys hänen pitkäripsisistä ruskosilmistänsä.
HUOTARI. Heidän rakkautensa oli kuin saippuakupla! Nyt voin kosia sinua. Juomaripojan jos ottaisin, niin surussa ikävöisin: viikot se kulkisi kyliä pitkin ja röijyni ryyppyyn möisi. En minä huoli viinanjuojaa pirttini haltijaksi, sievä ja siisti sen olla pitää tään tytön valtijaksi. Aiotko, Huotari, lunastaa takkisi takaisin? HUOTARI. Mene hiiteen leskinesi!
Jos käy liian kuumaksi, matkustan tieheni; en ole mitään sanonut ... en mitään sitovaa..." Mutta kun hän näki tytön kasvojen ilmeen pyytäessään saada käydä tämän äidin luona, silloin ymmärsi hän menneensä liian pitkälle, ja hänen sydämestään nousi, kuin musta varjo kesän valoisuuteen, tuo ajatus: "ei suinkaan hän vaan luule, että minä ajattelen kosia häntä?..."
Päivän Sana
Muut Etsivät